Juhlan aihetta

Vihdoin on se päivä, kun esikoinen on täysi-ikäinen. Aikuiseksi en ehkä vielä sano, ainahan se on mun pieni kuitenkin :) Olen yrittänyt miettiä, että kai se on suht hyvin selviytynyt pikkuveljien tuomasta traumasta ja vaikka olen ollut aika kamala äiti joskus, niin onhan niitä hyviäkin puolia varmaan löytynyt. Nuori ei vielä ajattele tällaisia kuitenkaan.

Sunnuntaina pidämme synttärikahvit sukulaisille ja kummeille.

Muihin asioihin.

Pienin oli tänään vielä kotona, yskä on komea. Olen miettinyt, jos tuo olisi vielä huomisenkin. Tuntuu, että sama yskä vain jatkaa aaltoliikettä eikä parane oikein kokonaan, kun pienin menee kouluun puolikuntoisena. Tosin itsekin olen nyt neljättä viikkoa flunssassa, sama aaltoilu jatkuu.

Töissä olemme ihmeissämme, sekä minä ja työtoveri että henkilöstösihteeri. Hallintojohtaja on melkoinen leppäkertun rakastaja ja on nyt käynyt läpi kaikki mahdolliset työajat ja nyt sitten meidän oudot työaikamme ovat aiheuttaneet pulman, kun ne eivät sovi varsinaisen toimistotyöajan liukumien piiriin.

Emme oikein ymmärrä, kun kaiken järjen mukaanhan me olemme paikalla kun kirjasto on auki ja tähän asti on riittänyt, että teemme viikkotyötunnit täyteen. Henkilöstösihteeri saa harmaita hiuksia jo entisten lisäksi, kun johtajamme on sitä mieltä, että kyllä ne pitää laittaa nyt kuntoon.

Kaipa se tästä taas.

Lumikaaos