Loppuviikkoa ja viikonloppua

Loppuviikko töissä sujui taas tutusti, kiireessä ja huonon olon kourissa. Perjantaina lähdin taas hiukan aikaisemmin, leimasin itseni sairaaksi ja kotimatkalla pelkäsin pyörtyväni jonnekin tienposkeen. Kotiin päästyäni mittasin kuumeen vain todetakseni, että olin alilämpöinen (35,7). Päätä särki ja nukutti niin, että torkahdin hetkeksi, mutta sitä ennen kuuntelin luentovideon tenttiä varten. En kyllä muista siitä juuri mitään enää.

Tällainen oli työpaikan pihalla keskiviikkona

Lauantai vierähti tenttivastauksia kehittäen. Onneksi oli edes luentodiat paperilla, sain vastattua jotain ainakin. Mies vei nuorimmaisen uimaan, jotta sain kirjoittaa rauhassa.  Koska en jaksa yleensäkään mitään tehtäviä kovin kauan katsella, palautin tentin heti illalla saatuani sen mielestäni valmiiksi. Menee läpi tai sitten ei, en tiedä kumpaa toivoisin.

Ripustaessani pyykkejä puhuin miehen kanssa näistä opinnoista, siitä miten houkuttaa suorittaa ainakin koko Viestinnän peruskurssi verkko-opintoina, koska se olisi helpompaa ajankäytöllisesti. Se myös toisi jotain etua (ehkä) töissä, kun me nyt kuulumme tieto- ja viestintäyksikköön ja kun ei yhtään tiedä, kuinka tässä kaupungin organisaatiomullistuksessa käy itse kullekin. Mitäänhän meille ei kerrota, muuta kuin että paikka säilyy jos olet valmis siirtymään sinne, mihin määrätään.

Lauantaina olo oli vielä aika huono ja kuumeisen tuntuinen ja korvia pitää rasvata useamman kerran päivässä. Olin kuitenkin jo viikolla luvannut viedä pienimmän elokuviin katsomaan Lemmikkien salaista elämää alkukielisenä ja niinpä heräsimme kahdeksan aikoihin tuon kanssa. Näytös alkoi puoli 11 ja olimmekin hyvissä ajoin paikalla.

Vanha kirkko

Hiukan kärsinyt hautakivi

Kalevala-patsas, itse tosin tunnen sen Lönnrotin patsaana

Elokuvan jälkeen kävelimme Espaa pitkin Ruttopuistoon, että lapsi sai kerätä monneja ja siinä vierähtikin tovi. Sinällään ihan hauskaa, mutta minulla oli vähän kevyet vaatteet, kun en ollut ajatellut olevani tuntikausia ulkona. Pääsimme lopulta kotiin ja olen pessyt pyykkiä, leikannut esikoisen ja pienimmän päät ja leiponut kesäkurpitsakakkua. Jaksoin maistaa tosi pienen palasen, mutta hyvää se on kyllä.

Kotimatkan varrelta. Syksy saa.

Kesäkurpitsakakku

 Huomenna on taas maanantai. Melkein jo pelkään työviikkoa, että missä kohtaa alkaa uupuminen vaivata. Luulen, että soitan huomenna työterveyteen ja yritän päästä puhumaan työterkkarin kanssa mm. siitä lyhyemmästä työviikosta. Näin en jaksa.