Työviikon alku

Työt ovat alkaneet enkä muista, milloin olisin viimeksi ollut näin väsynyt. Luultavasti keväällä. Ihmettelen vain, mistä sekin voi johtua. Tietysti olen nukkunut aika huonosti, koska aina töiden aloitus ja lomaltapaluu luo tietynlaisen stressin, mutta silti. Sisäilma vaikuttaa melko hyvältä, tosin nyt kolmantena päivänä (vasta) alkoi mennä ääni. En tiedä johtuuko se sisäilmasta vaiko maanantain pyöräilystä sekä muusta vilpoisuudesta, voihan se olla flunssaakin.

Töissä on ollut ihan mukavaa, on tekemistä ja voi vaihtaa kuulumisia ihmisten kanssa. Perjantaina onkin jo tyhypäivä, joten on tavallaan hieman lyhyempi aloitusviikko.

Käytimme Sysikin vuositarkastuksessa maanantaina ja kaikki oli niin hyvin, kuin voi 20-vuotiaalla kissalla olevan. Eläinlääkäri yritti ehdottaa meille munuaisten toimintaa parantavaa lääkitystä, jolloin pitäisi joko ruiskulla tai pillerillä lääkitä kissa päivittäin, mutta kieltäydyimme. Minusta lääkitys aiheuttaisi turhan stressin vanhalle kissalle, enkä sitä siksi halua. Sysi on jo sen verran vanha, että kun sen kunto romahtaa niin meidän/minun on pystyttävä luopumaan siitä. Se on se omistajan vastuu.

Eilen vedin ylleni sadetakin kotoa lähtiessä ja töihin kävellessä ihmettelin, miksi taskussa oli kuminauhoja. Sitten tajusin, että olen viimeksi pitänyt takkia äidin hautajaisissa ja tuli ikävä. Muutenkin nämä päivät äiti on ollut paljonkin mielessä ja arvelen sen johtuvan siitä, että koulut alkavat enkä voi jutella poikien koulunaloituksesta hänen kanssaan kuten aiempina vuosina.

Olen tehnyt keskimmäisen rippijuhlakutsuja, pitäisi huomenna tulostaa ne töissä ja sitten postittaa. Sekin on yksi ikävää aiheuttava asia, samoin kuin esikoisen syyskuussa edessä olevat yo-kirjoitukset. Äitiä olisivat ne kovasti kiinnostaneet.

On erilainen syksy.