Hyvinvointivaltioista

Mietin pitkään, kirjoitanko tätä ollenkaan, mutta ehkä sittenkin kirjoitan. On vain vaikea saada nämä ajatukset oikein ulos.

Eräs ranta Oahulla on niin suosittu, että auto pitää yleensä jättää muutaman sadan metrin päässä olevan kasvitieteellisen puutarhan parkkipaikalle ja kävellä siitä sitten tavaroiden kanssa rannalle. Rannan oma parkkis on surkean pieni. Joka tapauksessa kävelymatkan varrella rannan parkkipaikan välittömässä läheisyydessä olevassa pusikossa elää muutamia kanoja ja kissoja sekä eräs vanhempi naishenkilö. Huomasin naisen vasta, kun olimme melkein kävelleet hänen ohitseen, sillä hän makasi lepäämässä makuupussissa pienessä leirissään. Selkeästi hän asui siinä kohtaa pusikkoa, sillä hänellä oli kaikki tarvittava (sadesuoja, kylmälaukku jne.) lähellään.

Jotenkin hämmentyneenä menimme kaikki hänen ohitseen ja paluumatkalla mies tarkasteli 'leiriä' hiukan tarkemmin minun selittäessäni pienimmälle amerikkalaisen ja suomalaisen yhteiskunnan eroja ( minä lievästi liikuttuneena). Auton luona mies sanoi minulle, että nainen oli lukenut kirjaa kissa kainalossaan ja olimme yhtä mieltä siitä, että olisimme voineet antaa rahaa hänelle. Minulle tuli jonkinlainen myötähäpeän tunne siitä, että olen kotoisin pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta ja pystyn suht pienipalkkaisena kovasti säästämällä matkustamaan pitkin maita ja lisäksi siitä, että 'suuri ja mahtava amerikka' ei pidä omista asukkaistaan huolta.

Seuraavalla kerralla mennessämme samalle rannalle annoin naiselle kympin ja hän yllättyi todella paljon ja oli hyvin ihmeissään. Koska sekä edessä että takana oli ihmisiä tulossa en jäänyt siihen pitemmäksi aikaa. Lähtiessämme nainen oli rannalla pesuletkun luona huuhtomassa kylmälaukkua, ehkä hän oli saanut tarpeeksi rahaa kauppareissua varten. Katselin hänen leiripaikkaansa kävellessämme sen ohitse, enkä nähnyt viinapulloja mikä ei toki tarkoita, etteikö hän voisi olla päihderiippuvainen. Miehen kanssa pohdimme, että ns. Obama-caren myötä ymmärtääkseni työikäiset ihmiset ovat jonkinlaisen terveydenhuollon varassa nykyään, mutta juuri vanhemmat ihmiset eivät välttämättä.

Tätä olen pohtinut seuratessani keskustelua New Yorkissa asuvan suomalaisen toimittajan kirjasta, jonka aion lukea jossain vaiheessa. Mielestäni ainakin lehtiartikkeleiden ja Goodreads'in arvosteluiden mukaan se voisi olla tutustumisen arvoinen.

Vaikka nyt Suomessa valtiota kovin arvostellaan terveydenhuollon jne. alasajosta, niin kyllä meillä on vielä hyvin asiat. Ja nythän ulkomaiset opiskelijatkin ovat tajunneet hakea oleskelulupia, jotta saavat edelleen nauttia ilmaista yliopisto-opetusta.

Matkailu avartaa.