Eilen oli ihana kesäpäivä, tuntui jo aivan lomalta tai ennakko-sellaiselta. Istuin ulkona lukemassa Neljäntienristeyksen loppuun samalla käräyttäen dekolteeni mukavan punaiseksi. Kirja ei mielestäni ollut ihan sen hypetyksen arvoinen, mitä olen siitä lukenut. Minusta se oli surullinen kertomus ihmisistä, jotka eivät uskaltaneet tai saaneet olla omia itsejään kuka mistäkin syystä. Ihan alkoi harmittaa.
Iltapäivän lopuksi grillasimme ja söimme päivällisen ensimmäistä kertaa ikinä näin aikaisin vuodenaikaan nähden pihalla. Kissakin oli ihan pihalla.
Tänään sitten kävimme Porvoossa saattamassa Äidin viimeiselle matkalleen. Haimme uurnan Honkanummelta ja ajoimme Porvooseen. Täytyy tunnustaa, etten jaksanut pitää uurnaa sylissä, ihan painon vuoksi mutta myös siksi, että se oli aika raskasta.
Hautausmaalla tapasimme äidin hyvän ystävän, Porvoon entisen rovastin Aino Mäki-Punton, joka oli halunnut tulla uurnanlaskuun sekä veljeni Kimmon perheensä kanssa. Haudalla lauloimme Suvivirren ja Aino luki Daavidin psalmin. Laskimme kukkaset, sytytimme kynttilät ja sanoimme hyvästit. Äitienpäivästä voi tulla hankala.
Saimme kauniit kukkaset unohtuneen arkkulaitteen tilalle |
Siunaustilaisuuden kukat oli laitettua haudalle, ne olivat säilyneet yllättävän hyvin. |
Olen lapsesta asti pitänyt tuosta yksisarvisesta |
Porvoon joki |
Vanhaa kaupunkia |
Ilmoittauduin maanantaina alkavalle verkko-opintoina suoritettavaan Viestinnän perusopintojen ensimmäiseen luentosarjaan. Jos vain jaksan, niin jatkan syksyllä muilla viestinnän pertsaan kuuluvilla kursseilla. Mies ei vastustanut pahasti ja niistä voi olla hyötyä työelämässä.
Olen katsellut kaavoja uutta shortsikangasta sormeillen ja samalla miettinyt, tekisinkö sittenkin 'puolikello'hameen mekkooa varten ostamastani kankaasta. Saa nähdä.
Voi, voimia sulle äitienpäivään <3
VastaaPoista