Olen tänään imuroinut koko talon ja kissan sekä pessyt lattiat ja vessat. Kissa ihme kyllä nautti, kun imuroin sen villahousuja. Pesin yhden koneellisen pyykkiäkin ja käsitiskit, keskimmäisellä oli tiskikonevuoro. Iltapäivällä kävimme tukussa, Liiterissä ja Smarketissa, aikaa meni pari tuntia ja hermot kärysivät (erityisesti Lidlin kassajonossa). Miten voi ihmiset olla hitaita!!
Kotiin tultuamme laitoin ruoan uuniin. Kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä Olivian kanaa ja se onnistui ihan kivasti, en vain viitsinyt leivittää kananpaloja vaan laitoin ne sellaisinaan vuokaan ja smetanakermat päälle. Hyvää oli.
 |
| Kuva löytyi FBstä |
No.. oli mulla jotain ihan asiaakin oikeastaan. Tai oikeastaan haluan vain kirjoittaa sen ylös, koska vituttaa kuin pientä oravaa jonka käpy on jäässä.
Pari viikkoa sitten menin aamulla puoli yhdeksän maissa, kuten yleensä aamuvuoroaamuina, laittamaan itselleni mukin kahvia työpaikan keittiöön. Siellä oli kaksi ihmistä toimistosta ja huomasin, kun avasin oven, että he olivat varmaan juuri puhuneet minusta. Sellainen 'hupsista'-katse ja pieni naurahdus, tiedätte varmaan. En oikeastaan ajatellut siitä sen enempää, mutta olen pyrkinyt välttämään osumista keittiöön heidän ollessa siellä, koska tuli hiukan ikävä olo (plus että minua on kiusattu sekä koulussa että yhdessä aiemmassa työpaikassa). Jos paikalla on muita tai henkilö on yksin, asia on ihan eri.
Tiistaina menin taas aamulla keittiöön ja kuinka ollakaan he olivat siellä. Kaikki meni ihan hyvin siihen asti, kunnes olin lähdössä. Siinä laittaessani ovea perässäni kiinni, huomasin kuinka he taas katsoivat toisiinsa ja naurahtivat. EN tiedä mikä siinä on, että se satuttaa niin. Olen ajatellut, että jos vielä osun heidän kanssaan yhtäaikaa keittiöön, niin kysyn mikä minussa heitä niin huvittaa. Nyt tietysti kun luen tätä, tulee vainoharhainen olo, mutta kun se on vain se tunne mikä tulee.
No se siitä. Ajattelin ehkä yrittää olla enemmän pois koneelta tänä viikonloppuna. Nyt menen laittamaan vielä pataleivän taikinan porisemaan yöksi.
Ehkä tylsintä mitä tuohon voi sanoa, on "mä tiedän miltä susta tuntuu", mutta mä voin ainakin jotenkin yrittää kuvitella.
VastaaPoistaMä olen ollut reilut 3,5 vuotta sairaslomalla. Ensimmäisen kolmen viikon aikana työkaverit oli "tosi huolissaan" musta - sain parane pian -kortteja yms. vaikken ees tajunnut niistä mitään. Työparini ja "paras ystäväni" kirjoitti FB:n seinälle näin:
"Nyt mä vasta ymmärrän, mitä tää meidän ystävyys mulle merkitsee"
Ja siihen oikeastaan päättyi meidän ystävyys! Sen jälkeen kaikki yhteydenpito on ollut mun varassa. Viikko sitten hänellä oli syntymäpäivä, onnittelin häntä, tottakai. Seuraavana päivänä FB:ssä oli mm. seuraavanlainen päivitys "..superihanille kollegoilleni.." - jotenkin se väänsi veistä haavassa, kun hän ei ehdi naapurista kanssani edes lenkille, vaikka käy päivittäin töiden jälkeen koiran kanssa lenkillä.
Mutta alan päästä siitä pikkuhiljaa yli, ystävyydestä jossa olinkin vain hyväksi käytetty. Iso kiitos siitä kuuluu kaikille teille blogiystäville - myös sulle, vaikka ollaankin vasta vähän aikaa oltu näin "julkiystäviä" ;)
Mä tulin omalta osaltani siihen tulokseen, että ei paska pöyhimällä parane, olkoon, mun ei tarvi olla enää sen ihmisen kanssa tekemisissä, koska en palaa enää töihin. Sulla on eri juttu, joudut näkemään niitä ilmeisesti päivittäin, joten asia lienee parasta selvittää piankin, ennen kuin se menee pahemmaksi.
Mutta, vietä mukavaa pääsiäistä - älä anna työasioiden vaivata mieltäsi, niitä ehdit puida arkenakin!
Suklaata, suklaata ja suklaata - siis mukavaa pääsiäistä!
Voi sinua :/ Todella ikävä juttu. Hieman samoin kävi ystävälleni Laiskalle vaimolle ja se kyllä jakoi kaveripiirin aika hyvin.
PoistaMä luulen, että nämä kaksi hoikkaa ja kovasti urheilevaa naisihmistä ovat vasta nyt huomanneet, miten iso vatsa mulla on :D Suklaalla ajattelin hoitaa sitä paremmaksi vielä, riittäpähän pällisteltävää :P
Flunssaa täälläkin :(
VastaaPoistaEn tiedä onko joku uusi aalto menossa mutta ainakin näillä selkosilla väkeä kaatuu sairapetiin tämän tästä ja useimmilla flunssa kestää suht pitkään joten esitän hartaimman toiveen Karmalle että tervehtyisit ja pysyisit terveenä koska sulla on noita vastuksia ihan tarpeeksi muutenkin.
Mitä taas tulee noiden työpaikkasi kusipäiden käytökseen, niin täytyy sanoa että kyllä ihmisillä täytyy olla todella mitätön sielu alentuakseen moiseen. Oletusarvoisesti - ja lähes poikkeuksetta 100% paikkansa pitävyydellä - nämä kun ovat itse sellaisia jotka eivät ole ihmisluonteina sieltä parhaimmasta päästä ja muutenkin, mun mielestä sivistyneen ihmisen pitää sanoa jos sillä on jotain sanottavaa. Tosin tässä tapauksessa kyse on velliperseisyydestä joka näkyy uskalluksen puutteena ja nämä ovat niitä ihmisiä jotka luikkivat pitkin nurkkia silloin kun ovat yksin.
Rakkautta Puskis, sä olet ylempänä kuin nuo niin anna niiden velloa omassa paskassaan koska ne eivät ole sen väärtejä että niihin kannattaa uhrata yhtään energiaa.
Kiitos toivotuksista ja kyllä mä ajattelin unohtaa moiset typerät tampiot :) Mutta todellakin olisi kiva, jos ihmisillä olisi sen verran selkärankaa, että uskaltaisivat sanoa suoraan jos on jotain.
PoistaOi, olisinpa laittanu pataleipätaikinan illalla!
VastaaPoistaMutta tuo on niiiin tuttua mullekin - ehkä kaikille kiusatuksi tulleille? - tuo naurahdus ja vaihdettu katse. Sellaset ihmiset, jotka sitä tekee, ei ehkä itse tajua, miten hyvin niitä voi lukea. Jos joskus on itelle sattunu, että oon puhunu jostakusta, joka tuleekin paikalle, jatkan sujuvasti lörpöttelyä enkä ainakaan hiljene ja katsahda ja naurahda. Mutta onneksi nykyään ei tarvi juuri olla sellaisissa tilanteissa, kun ei käy töissä.
Ja hitaat ihmiset kassajonossa ärsyttää joskus ihan hirveästi! Kun itse yrittää selvitä mahdollisimman nopeasti pois tieltä, toiset ottaa sen aikansa ja tilansa muita kunnioittamatta, kuin olisivat yksin maailmassa. Ymmärrän, jos on vanhus ja kankea, mutta en niillä, joilla se on vain asenne.
Joo, mä teen samoin jos just puhun jostakusta. Saatan jopa sanoa, et 'hei, olin just sanomassa..'. Mutta tuollaisesta tulee vaan niin tyhmä olo.
PoistaToinen tosi rasittava asia on nykyään puhelin-zombit.
Voi sua <3
VastaaPoistaSä oot ihana, fiksu ja kiinnostava nainen, unohda pikkusielut!
Joo, mä ajattelin et anti olla. Mä luulen, et syynä on se, että nyt mun iso vatsa tulee näkyviin, kun tissit pieneni :P
Poista