Vähän vielä altistuksesta sun muusta

Eilen töissä kuulin, että kirjavarastosta ei ollut löytynyt hometta. Sen sijaan siellä on ilmeisesti liian kuiva ilma, joka aiheuttaa kirjapölyn 'pöllyämistä' enemmän, kuin jos siellä olisi vähemmän kuivaa. Tämä on melkoisen hyvä uutinen sikäli, että ainakaan kirjat eivät ole vaarassa tuhoutua.

Sain torstaina postitse lääkärinlausunnon allergiasairaalasta. Lääkäri toteaa siinä, että keuhkoissa ei ole mitään vikaa, mutta verikokeiden tuloksia odotellaan vielä ja kevät mennään nyt siten, kuin hän oli ajatellut eli maaliskuussa alkaa parin kuukauden avaavan lääkkeen otto ja seuranta. Hyvä että tutkitaan.

Loppulauseena oli, että olisi vältettävä työtiloja, joissa oireita ilmenee. Toki siihen yritän tähdätä ja se meilläkin onneksi ymmärretään ja sen mukaan toimitaan. Tosin ensi viikon lopulla ja maaliskuun alkuun asti joudun olemaan puolikkaan työkaverimme sairasloman vuoksi joka päivä tilassa, jossa silmät alkaa kutista, mutta ehkä selviän siitä. Onneksi on loma välissä.

Muihin asioihin.. Olen tänään lukenut puolitoista kirjaa Routasisarukset-trilogiaa. Aikoinaan jäi viimeinen osa lukematta ja ajattelin sitten lukea koko sarjan uudelleen, kun sain kaikki osat kirjastosta helposti. Ensimmäistä osaa lukiessa alkoi häiritä kielioppivirheet ja kankeat lauseet, joita en ollenkaan muistanut. Kakkososassa on edelleen kankeita lauserakenteita ja huomaan alkavani helposti korjailla niitä mielessäni.

Saatuani ekan osan loppuun imuroin kämpän ja illansuussa leivoin mustaksi menneet banaanit kuivakakuksi ja muffinseiksi. Aloitin imuroidessani uuden äänikirjan, outo naislukija vähän häiritsee enkä ole ihan varma jaksanko loppuun, mutta toisaalta teos kestää noin puolitoista tuntia.

Sain nuorimmaisen itkemään nukkumaanmennessään. Nykyään hänellä kestää noin puoli tuntia ensimmäisestä hammaspesu-käskystä itse toimintaan ja koska olen erinomaisen kyllästynyt siihen, en sitten suostunut enää lukemaan hänelle. Yksi syy kestoon on se, että hän on nyt koukkuuntunut uuteen peliin (Piano tiles). Sanoin, että olen huolestunut siitä, että hän ennen nukkumaanmenoa katselee peliä, jossa valkoiset ja mustat neliöt vilkkuvat silmissä, että se ei minusta ole hyvä unenlaadulle eikä aivoille. Aloin itsekin itkeä taas sitä, että olen niin huono äiti kun en vain aina jaksaisi komentaa.