perjantai 22. tammikuuta 2016

Toinenkin

Kävelin aamulla metrolle naapurin Rouva Kaupunginjohtajan kanssa, juttelimme lapsista ja ihan yleisesti kaikenlaista, myös Keskustakirjastosta. Onneksi vasta töissä luin Hesarista Kukkeli-museosta, joka saa minun puolestani jäädä rakentamati, mutta jota naapurinrouva kovasti ajaa läpi. Olisin varmasti maininnut mielipiteeni siitä, miten museo, joka ei kannata Berliinissä, voisi lyödä leiville täällä Jumalanseläntakana, mutta onneksi en siis tiennyt tästä aiheesta.

Keskustakirjaston rakennustontti on naapurinrouvan mielestä tuskallisen pieni (NO ÄLÄ!) ja rakennuskustannuksia lisää se onneton suojeltu tiiliseinä, joka on ainoana nurkkana jäljellä vanhoista makasiineista, jotka jotkut idiootit käräyttivät toukokuussa 2006 (se palo näkyi meille asti). Kuulemma seinän purkaminenkin maksaisi aika paljon, koska tiilissä on syöpääaiheuttavaa kreosoottia. Toisaalta kaupunki maksaa 30t € per vuosi tämän yhden seinän säilyttämisestä. Niin.. ehkä se olisi parempi purkaa jo, surullinen se lähinnä on.

 No se siitä. Työpäivä meni ja, lähdin aiemmin pois, koska aamulla oli kurkku kamalan kipeä ja ääni lähti ja lisäksi päivän mittaan aloin aivastella ja nenä tukkeutui ja oli vaikea olla. Huomenna pitäisi mennä kääntymään työ-ystävän viisikymppisillä. Kävin kotimatkalla ostamassa hänelle lahjakortin ja nyt illalla tein kortin.

Kortti, onnistui ihan kivasti
Töissä juttelin myös erään työkaverin kanssa, hän on ollut pitkähköllä sairaslomalla olkapäässä olevan synnynnäisen vian ja sen aiheuttaman pitemmän vaivan johdosta. Hän sanoi minun hoikistuneen ja kerroin, etten ole laihtunut vaan tissit on hävinneet, josta hän riemastui niin, että tilasi samantien ajan itselleen konsultoivaan lääkärikäyntiin. Hänellä nimittäin on isompi rintavarustus kuin minulla oli ja se osaltaan vaikeuttaa olkapäävamman paranemista.

Olen tässä illan mittaan tehnyt kerrankin ihan oikeaa ruokaa (riisiä ja kanaa kookos-currykastikkeessa) ja leivoin kahdenlaisia keksejäkin. Nyt vähän väsyttäisi.

Maapähkinävoi-kaurakeksit

Kookoskakut



6 kommenttia:

  1. Se on kyllä kumma, että ihmiset, jotka todella kärsii rintavarustuksestaan, ei hakeudu pienennykseen, vaikka pitkillä sairaslomilla olevat. Toisaalta, en miekään tienny, että sellainen on mahdollista julkisella puolella, ennenkuin se työlääntynyt mammografiakuvaaja sanoi. Mutta kyllä nykyisin tietoa saa, jos haluaa. Ja kokemuksia löytyy netistä.

    Olihan se inhottava ajatus, että osa minusta leikataan irti ja kuolee ja pannaan roskiin, mutta ei sitä kannata liian tarkkaan ajatella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikaisemmin siihen oli aika tarkka syyni, multakin haavahoitaja kysyi että pääsinkö mielestäni helposti ja sanoin kyllä.

      Ei mua ole koskaan ne leikatut osaset mitenkään surettaneet, ennen eikä jälkeen. Tehtävänsä olivat tehneet jo (ja senkin huonosti). Ihan sama kuin kohdun kanssa, sinne vaan pois. Mitä sitä turhia murehtimaan.

      Poista
    2. Kun saiskin kohdun pois, mutta sitä ei leikata niin vain. Mulla on montakin juttua, jotka voisin leikkuuttaa pois :)

      Poista
    3. Mulla oli pienimmän syntymän jälkeen jatkuva vuoto, kuukaudessa oli ehkä kolme päivää ilman vuotoa. En suostunut hormonikokeiluihin, koska mulla menee pää sekaisin niistä, joten leikkaus oli ainut vaihtoehto. On niin helpottavaa, kun ei enää tarvitse huolehtia mistään sen puolen jutuista :)

      Poista
  2. Tiettyjen kohteiden suojelu on jotain mitä minä en ymmärrä enkä varsinkaan just tuollaisissa tapauksissa kuin mitä kerroit. Suojelua joka ei palvele ketään ja jolla ei ole mitään historiallisesti mitään merkitystä koska kyseessä on noinkin pieni osa suuremmasta kokonaisuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, varsinkin kun se suojeltu osa oli se pääty, joka kärähti. Maan tasalle vain.

      Poista

Jätähän puumerkkisi, kun tänne asti luit :)