Ystävän kanssa juttelimme parisen tuntia ja ihmettelimme maailman menoa. Sitten tulin kotiin, mies haki metrolta.
Päätin vihdoin purkaa melkein valmiin sukkaparin. Sen kuuluisan kirjoneuleen. En vain kehtaa niin huonoa jälkeä antaa kenellekään saati pitää itse, joten purettava on. Neulottavaa olisi tässä vaiheessa jäljellä puolet toisesta jalkaterästä, muuten valmista. Ei voi mitään. Joskus on vaan pakko.
Nähdään taas.
Sun perfektionismisi on kunnioitettavaa jo silläkin perusteella että se mitä minä olen kutomista katsellut, on sen verran aikaa vievää ja sorminäppäryyttä vaativaa hommaa ettei noihin purkamistalkoisiin kovin moni lähde.
VastaaPoistaMukavaa ja ennenkaikkea rauhaisaa lauantaita.
Meinaan että josko köyttäisit ittes sohvaan ja oikein nauttisit lauantaista :D
Ehei, kuule. Kohta lähdemme tukkuun ja illempana menen ystävän tupareihin. Tosin sieltä päässee ajoissa kotiin :)
PoistaNonni. Vaan harvemminhan puhe on tehonnut pyörremyrskyihin joten olis pitänyt tietää että toi mun toiveeni on turhaa huuulien lepatusta (no tässä tapauksessa nakkien liikehdintää):D
Poista