Töissä meni mukavasti, osasin jopa auttaa erästä ihmistä. Tosin asia ei ollut minulle hankala, mutta joskus ihmettelen kuinka tekniikasta vieraantuneita ihmisiä meillä on töissä.
Työkaverin kanssa ihmettelimme myös talon iPadien olinpaikkoja.. Niitä oli kymmenkunta, nyt tiedämme varmasti missä yksi on. Niin.. se on Intiassa. Erään vuorotteluvapaalla olevan henkilön mukana. Juuh.
No mutta.. kotimatkalla tein kiepahduksen Hakaniemen hallin kautta, mutta ihmeekseni Vihreä vyyhti onkin lopettanut majailunsa siellä. Koska en sitten jaksanut alkaa etsimään sitä sen enempää, karautin metrolla Itiksen Tikataan, jossa on aina mukavaa asioida. Sain lankani ja jopa napitkin, pääsen vihdoin neulomaan ensimmäistä vaaleanpunaista vauvan villatakkia.
Kotona olen koomaillut loppuillan, söin Mignon-munani (yyh, riitti vuodeksi taas) ja kohta menen katsomaan loppupätkän Bansheen ekasta kaudesta.
Otin pari kuvaa pihalta, siellä oli jotain pientä ja sievää. Sinisistä krookuksista muistan aina isäni surukimpun, mutta sehän ei ole kukan vika.
Rapanperi! |
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Hyvää yötä.
Arvaa mitä, mä maalaisena voin kertoa sulle minne Vihreä vyyhti on muuttanut! Näin sen, kun etsin Silvopleeta vanhasta paikasta, joten se on ihan Kauppahallin kupeessa Toisen linjan alkupäässä ;-)
VastaaPoistaMä just tarkistin sen sijainnin G-mapsista ja huomasin, että olen sujuvasti höyrynnyt sen ohitse :D
PoistaPienet teot ovat usein merkittävämpiä kuin suureelliset ja tuo mitä teit sen naisen hyväksi, oli sellainen teko jonka hän varmasti muistaa pitkään.
VastaaPoistaKuvista päätellen teillä on kevät huikean paljon pidemmällä kuin täällä missä saatiin pikku lumikuuroja (minuutti ja silleen) tänäänkin. Josko se sitten kun kelit hieman lämpenevät.
Niin minustakin pienet teot ovat tärkeitä tässä arjessa jaksamisessa.
PoistaNuo krookukset yllättivät minut, eivät ne ole ennen näin aikaisessa olleet.