Köhäisää keskiviikkoa

Kävin töissä jälleen, tosin useamman tunnin rupeaman mutta silti ehdin tulla kotiin jo hyvissä ajoin ennen työajan virallista päättymistä. Olo huonontui tunti tunnilta ja niinpä päätimme työkaverin kanssa, että on parempi minun mennä kotiin sairastamaan nyt, koska huomenna joudun pitämään ovia auki yksin parisen tuntia. Tällä hetkellä meitä on vielä vain me kaksi hommissa, ensi viikolla saamme puolikkaan apupoikamme takaisin remmiin ja sitten hiukan helpottaa.

Päivän kuvahaasteen aiheena oli nappi ja kun en muutakaan keksinyt, otin kuvan surunapista.

Laittaessani kuvaa FB-sivulleni aloin pohtia sitä, milloin surunapeista luovuttiin? Milloin surusta tuli yksityistä ja huomaamatonta? Tuokin nappi on jostain 60-luvulta, käsittääkseni. En tiedä, onko appiukko käyttänyt sitä 80-luvulla miehen äidin kuoltua. Luultavasti ei, silloin ehkä alkoi tämä 'yksityisyyden' suojelu tässäkin. En tiedä. Ehkä joku sosiologi tekee aiheesta väitöskirjan joskus tulevaisuudessa.

Kepeämpiin aiheisiin palatakseni vanhuskissamme käväisi vuositarkastuksessa tuossa parinsadan metrin päässä ja kaikki kunnossa. Eläinlääkärin mukaan on jo 'laina-ajalla' vuosissaan. Hampaat oli putsattu kevytnukutuksessa ja kynnet leikattu. Miehen kerrottua turkkiongelmista trimmattiin vielä turkkiakin, nyt kissa on aika hoikan näköinen. Kuulemma hedelmäpussillisen verran otettiin karvaa pois, mikä on kyllä ihan hyvä. Reipas kattihan tuo on, ikäisekseen sai mökilläkin vielä tuoreravintoa saalistettua :)

Sain ensimmäisen tenttikirjankin tänään. Aihe käsittelee leuttelointia ja sisällönkuvailua. Jeeee.

Loppuun hiukan vanhaa progea. Marillionia, tykkäsin tästä levystä ja pidän siitä edelleen.