Torstai on toivoa täynnä

Aamu alkoi hauskasti. Kävellessäni metrolle ihmettelin, miksi yksi setä viheltää ja huutelee koiralleen, kunnes näin kissan menevän varovasti matalana hiipien suojatien yli sedän luo. Tunnistin sedän läheiseksi eläinlääkäriksi ja kissan siksi varovaiseksi otukseksi, josta kerroin Kissakuiskaaja-päivityksessäni. Kissa siis kipitteli eläinlääkärimme perässä ihan nätisti, niin teki meidänkin. Se tosin jäi aina omalle kadulle, eikä tullut esim. leikkipuistoon saakka perässämme.

Töissäkin oli ihan hauskaa muovitin hiki päässä Wiljamin näytelmiä ja liimasin kirjoja kasaan. Lisäksi tapasimme mm. uuden talouspäällikkömme eli hänet, joka tulee sijaistamaan kahvikaveriani Tarjaa noin vuodeksi, kun Tarja on opintovapaalla. Tästä lähtien keitän kahvit vain itselleni, kun tulin taloon niin meitä oli viisi kahvikerhossa. Vähiin käy ennen kuin loppuu.

Juuri ennen kuin lähdin töistä yksi meidän opettajistamme tuli etsimään kirjaa ja katselin sattumalta juuri käsityökirjaa, jossa oli pienistä nukeista tehtyjä taidetekstiilejä. Nukeilla oli vain pää ja käsivarret ja pohdimme yhdessä sitä, miten kamalia sellaiset olisivat esim. tyynynä kotona. Hämärissä alkaisit katsella, kuinka ne liikkuvat. Olisi kamalaa.

Jotenkin päädyimme näistä karmivista nukeista tonttuihin ja siihen, kuinka ne huolehtivat meidän omaisuudestamme täällä.  Esimerkiksi saunatonttu huolehtii siitä, ettei sauna pala ja kotitonttu siitä, että koti on tallessa, kun palaat sinne. Tulimme siihen tulokseen, että  kun  näitä kotihaltioita lahjotaan erilaisialla asioilla (ruoalla june) niin niitä voikin hyvällä syyllä pitää eräänlaisena mafiana. Tonttumafia. Ei kannata yhtään vähätellä tonttuja kuulkaas.

Nämä pojat näen toukokuussa Nosturissa, jei!