Mä mistä kertoisin

Joo.. tänään oli esikoisen 15-vuotiskahvit. Ihan vain kummit, mummi ja appiukko. Yhdet kummit puuttuivat ja pienin vieras oli oma kummipoikani.

Ette varmasti usko, mutta rasittavin kaikista on appiukko. Myös poikansa mielestä. Hän saapui ensinnäkin kaksi ja puoli (2+½) tuntia etuajassa, mikä ei todellakaan yllättänyt. Onneksi häntä ei häiritse, että meillä on vielä imurointi kesken ja osa leivonnaisista menossa uuniin. Hän istuu ja jaarittelee omiaan eikä kuule mitä me puhumme, vaikka kuulolaite on täysillä.  Lisäksi hän syö 15:ttä eri lääkettä ja arvelemme niiden yhetisvaikutuksen olevan enemmän terveyttä haittaava kuin edistävä.

Porkkanakakun kanssa oli tulla kriisi, jälleen. Minulla on sen kanssa jonkinlainen kirous, sillä yleensä jokin menee pieleen. Tällä kertaa olin ostanut (mielestäni) tuorejuuston, mutta sitäpä ei ollutkaan jääkaapissa kun aloin sitä kaivata. Kerrankin aloin etsiä sitä hyvissä ajoin, joten kun sitä ei löytynyt eikä ollut kuitissakaan, mies lähti etsimään avoinna olevaa kauppaa ja löysikin.  Kakku pelastui ja jopa onnistui ja minä pyyhin kyyneleet.

Toinen yllätys oli se, että sain puhelinsoiton miehen sedän vaimolta. En ole puhunut hänen kanssaan pariin vuoteen sattuneesta syystä, joten en ollut ihan hirveän ilahtunut. Hän olisi halunnut jutella kauemmmin, mutta olin juuri kaatanut kahvin kuppiin ja sanoin, että nyt ei käy. Silloin hän pyysi anteeksi käytöstään! Olin yllättynyt ja mies oli vielä yllättyneempi, kun kerroin hänelle. En aio kuitenkaan edelleenkään ruveta miksikään sydänystäväksi tämän ihmisen kanssa, mutta on toki mukavaa jos toinen myöntää virheensä ja jopa pyytää anteeksi.

Pienin juoksutti kummipoikaa ja molemmat väsähtivät. Perinteiseen syntymäpäivätapaan kummipoika lähti kotiin väsymyksestä itkien äitinsä sylissä. Olen edelleen onnellinen, että lapset kasvavat eikä minulla ole enää mahdollisuutta lisääntyä. En yksinkertaisesti jaksaisi. Näiden omien ensimmäiset kolme kuukautta ovat täysin hämärän peitossa, en muista kuin joitain välähdyksiä ristiäisistä. Onneksi on valokuvia.

Mies kävi äsken murtautumassa naapuriin parin muun naapurin kera. Viereiseen taloon alkusyksystä muuttanut perhe on reissussa ja koiranhoitaja oli onnistunut lukitsemaan itsensä ulos ilman avaimia tai kännykkää. Onneksi olimme vielä hereillä ja mies lähti katsomaan mitä asialle olisi tehtävissä. Koska asumme tällaisessa kylässä, jossa kaikkia autetaan (meitäkin autettiin sekä rakennusaikana että myöhemmin) oli luonnollista pyytää pari ulkona juoruillutta naapuria mukaan ja hetken kuluttua koiravahti oli jälleen sisällä. Sivuovesta.

Yritän miettiä, minkä piisin valitsisin tähän loppuun. Koska en keksi mitään järkevää, laitan trailerin tv-sarjasta, joka pyöri sinäkin iltana ennen kuin tuli lähtö synnärille.