Vein pari kirjaa vanhaan työpaikkaan lahjoituksina ja sitten menin keskustan Akateemiseen ostamaan pari uutta kirjaa niiden tilalle. Samalla reissulla kävin toisessa kaupassa hakemassa lankoja ja yhden varauksen Kympistä.
Pääsin vihdoin töihin ja sieltä pois. Mies tuli hakemaan metrolta pienimmän kera. Pienin oli tehnyt tyhmyyksiä ja itki kovasti, ihan nukkumaan menoon asti. Selitimme miehen kanssa hänelle karuja totuuksia elämästä ja oppitunti taisi mennä perille. Huomenna kuulemme lopullisen tuloksen.
Luin luentomuistiinpanoja puoliväliin asti, huomenna loput. Nyt kaadun petiin. Loppuun piisi, johon törmäsin kuunnelmasarjassa NightValeRadio (josta tykkään kovasti).
Voi ei, voimia pienimmälle ja teille kans. Tää äitiys/vanhemmuus on välillä yhtä helvettiä!
VastaaPoistaNo juu, varsinkin kun tuo yksilö tekee kaikkea sellaista mistä isoveljet eivät ole unelmoineetkaan. *laskee harmaita hiuksia*
PoistaOps kun olen taas myöhässä, eilinen meni radion parissa ja tämä päivä/ilta on ollut yhtä vaakalentoa :O
VastaaPoistaNainenhan on hyvässä kunnossa kun rauhallisestikin vedettynä tulee tuollaisia aikoja! Uiminen olisi mukavaa mutta täältäkin on n. parikymmentä kilometriä per sivu lähimpään uimahalliin joten se siitä harrastuksesta. Kylmää vihaan niin paljon etten järveen mene enää näin vuosin, olkoonkin että sillä olisi terveyttä edistäviä vaikutuksia.
Pienin oppii elämää kokeilemalla rajojaan ja hyvä niin, sillä ei pumpulikasasta käsin mitään oppia saa eikä myöskään sitä arvokasta kokemusta.
Mä en eilen ehtinyt päivitellä, mutta kohta meinasin. Kerron siinä ehkä enempi pienimmän törttöilystä :P
PoistaKiitos vain, olin mä itsekin vähän ihmeissäni tuosta ajasta, kun tosiaan aioin ihan rauhallisesti uida (kuten sitten teinkin). Mä en uskalla aloittaa mitään avantouinteja, kun mulla on nykyään niin kylmät varpaat/jalat ja sormet, että käsiä alkaa särkeä jos pitää pakastimestakin jotain kaivaa. Mun äidillä on ns. valkosormisuutta, se kai periytyy jonkiasteisena. Vaikka mullahan se saattaa johtua alhaisesta verenpaineestakin.