Tiedän, että alkaa olla jo ehkä vähän masentava aihe, mutta tänään on kulunut 19 vuotta isäni kuolemasta. Voin sanoa, että alkuun hieman pelkäsin tätä päivää. Juuri tätä nimenomaista tänä vuonna. Kuten jossaina iemmin sanoin, olen päästänyt irti isästäni ja nyt voin todeta, että se on totta. Ensimmäisen kerran kaikkina näinä vuosina tämä on ollut hyvä päivä. En ole melkein ollenkaan muistanut isääni tänään, toki muistan häntä aina silloin tällöin muutenkin.
Sen sijaan törmäsin eilen musiikkivideoon, joka sai minut itkemään. Sanat iskivät jotenkin syvälle ja saivat miettimään asioita. Näitä perusjuttuja on tämänkin viesti, mutta hyvin kuvattu video hyvän näyttelijän kera. Ikävä kyllä juutuupissa olevat olivat jotenkin suttuisia, joten piti valita Vimeo (löytyy alta).
Kevättä kohti. Elämää on kaikki.
http://vimeo.com/31965093
Lukijan näkökulmasta ei yhtään masentavaa; päinvastoin. Antaa hurjasti toivoa, että voi ajatella, että ehkä minäkin jonain päivänä voin sanoa "Olen päästänyt irti."
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaHieno juttu että olet päässyt yli sillä moni elää menneisyyden juttujen vankina. Tunnen pari erotapausta (vaikka eivät poismenoon ole rinnastettavissakaan) joissa mies kyttää ja puhuu vaimostaan vaikka erosta on toisellakin yli 10 v! Ei tervettä mutta minkäs teet.
VastaaPoistaMä luulen, että 'elävän leskenä' olisi ehkä vaikeampaakin. En tiedä.
Poista