Eilisillan kahvihetki oli mielenkiintoinen. Mies ja kaksi isompaa poikaa juttelivat alkuaineista ja pienin kuunteli innoissan, sillä eskarissa oli juuri tutustuttu lumeen ja sen käyttäytymiseen. Minä olin hiljaa, selvisin juuri ja juur lukion pakollisista kemian kursseista läpi hyväksytysti.
Vastaavasti viikonlopun kahvihetket ovat käsitelleet Tolkien-triviaa, joka taas ei juurikaan kiinnosta miestä ja silloin hän kuunteli meidän jutteluamme.
Näin meillä vietetään päivisin ainakin yksi hetki yhdessä :)
Mukavalta kuulostaa! Minä yritän myös joka päiä huolehtia, että olemme edes kerran yhtä aikaa saman pöydän äärellä. Jotenkin on iskostunut sellainen ajatus, että se on hirveän tärkeää.
VastaaPoistaAamupalapöydässä istumme yleensä yhdessä hetken, mutta silloin juttujen taso ei ole kovin korkea - emme esikoisen kanssa ole aamuihmisiä lainkaan. Päivällinenkin pyritään syömään kolmisin niin, että tv ja puhelimet on kiinni ja ollaan vaan "toisiamme varten". Aina ei tule juteltua sen kummempia, mutta kohdataanpa ainakin ja on mahdollisuus kertoa päivän jutut ja mietteet. Pidetään näistä kiinni!
Jep, minusta on ihan tärkeää edes kerran päivässä kuulla mitä muille saman katon alla asuville kuuluu :)
Poista