Paperi

Ensiksi eilisen arvauskilpailun lopputulos: Rantakasvi on voittaja!! Se poikaystävän mökkitien kummitus.. en edelleenkään tiedä, mikä se oli. Poikaystävä ei havainnut mitään, mutta siellä oli jokin/jotain. Se ei pelottanut, kävi lähinnä sääliksi, mutta esim autolla ohi ajettaessa minä tunsin sen energian. Silloin nuorena en vielä kehdannut näistä etiäisistä ja unista yms. juuri muille puhua ja poikaystävä piti aivan hassuna, kun 'uskoin' hänen satuunsa :P 

Kakkoskohdasta sanoisin, että on hyvä saavutus jos meillä menee vuodessa miehen kanssa yhteensä kolme pullollista viiniä. Tosin niistäkin minä juon suurimman osan, tuo ei tykkää juoda. Kolmoskohdasta tosiaan muistan sen hetken. Sen, kun ymmärsin että ihan oikeasti kirjasto on pullollaan tarinoita. Sen energian, mikä niistä syntyy. Kuvitelkaapa mielessänne se hetki, kun kirjasto suljetaan, koneet menevät pois päältä ja kirjat huokaavat hyllyssä. Tunnetteko sen? Se on maaginen.

Ja sitten Paperiin. Olette varmaankin kuulleet termin 'paperiton toimisto'? Suuri kusetus. Tuntuu, että nykyään paperia generoituu kotiinkin aivan järjettömät määrät vaikka emme edes tilaa sanomalehtiä ja aikakauslehtiäkin tulee vain yksi. Mainokset olemme kieltäneet jo aikaa sitten. Silti paperilaatikkomme on täynnään kaikenlaista paperia, tosin en uskalla kuvitella tilannetta sanomalehtien kera (jos sellaisia tulisi).

Tähän mennessä olen kuullut yhdestä ihmisestä, joka otti termin tosissaan. Kuulemma työpaikkansa siirtyessä toiseen osoitteeseen hänellä oli mukanaan vain salkku, ei yhtään paperia. Kunpa joskus tilanne olisi sama meillä :P Raporttia sun muuta paperia pyörii pöydillä etkä koskaan löydä sitä, mitä olit etsimässä.

Ehkä minusta tulee vielä tällainen: