Viimeisiä viedään myös päiväkotirintamalla. Nuorimmainen on eskarissa ja ensi viikon tiistaina on meidän perheen viimeiset joulujuhlat siinä puljussa. Noin kolmetoista vuotta muodossa tai toisessa on kulunut päiväkotielämässä. Voisin sanoa, että aikansa kutakin. Useimpia päiväkotitätejä muistan lämmöllä, mutta joitakin en todellakaan.
Ikävä myöntää, muta viimeisiä viedään myös työkaverin tuomista suklaista. Eivätkä ne ole edes hyviä :P Ne olivat siis niitä vaarallisia konvehteja, joista toinen makeisfirma varoitteli tänään. Itsehillintäni ei vain enää jaksanut. Onhan karpimpi päivä uusi mahdollisuus vielä huomennakin. Huokaus.
Lopuksi vielä korvamato. Karu, mutta hyvä.
Täytyy tunnustaa että minusta ei olisi koskaan vuorotyöhön, olen liiaksi aamuihminen. Ehkäpä siihen voisi tottua mutta vaikeaa se olisi sillä olen herännyt joka aamu neljän aikoihin niin kauan kuin muistan. Kai päässä ovat jotkin säädöt viturallaan, mene ja tiedä.
VastaaPoistaMä oikeastaan herään vasta joskus kymmenen jälkeen, siihen asti tuntuu kuin pää olisi täynnä pumpulia.
PoistaMää löysin tänne Kuumat aallot kuljettaa blogin kautta ja kirjauduin heti lukijaksi, että löydän tänne tieni uudelleen. Nyt mää jatkan matkaani vanhempiin postauksiin :)
VastaaPoistaKiva kun löysit, tervetuloa :)
Poista