Lähdin töistä jo yhden aikoihin ehtiäkseni ex-pomon eläkekahveille ja sielläpä olikin niin mukavaa että. Juttelin ihmisten kanssa ja (tuore)kirsikkana kaiken päälle tapapsin miehen luokanvalvojan eli aiemman asiakkaani, joka on edelleen yli 7-kymppisenä niin energinen muori, että moni nuorempi kalpenee hänen rinnallaan. Viihdyin erinomaisesti, roikuin hetken Salarakas nro 2:n kanssa juoruilemassa ja ylipäänsä nautin. Jälkeenpäin huomasin, etten ehkä enää kaipaa sinne niin paljon kuin aiemmin. Kaipaan ihmisiä sieltä, mutta heitähän voin tavata edelleen. Firmaa en niinkään.. ehkä.
Kiiruhdin sitten päiväkodille, jossa oli joulutapahtuma eli erilaisia työpajoja. Oli mukavaa, paljon ihmisiä ja oikeasti aika hauskaakin. Meidän perheen päiväkotijoulujen viimeinen tapahtuma, aika ihanaa sekin. Ilmeisesti mulla on joku vika, kun ei yhtään haikeutta ole ilmassa. Kotimatkalla juttelimme sieluista ja toisista elämistä pienimmän kanssa.
Illalla vielä askartelin kortteihin poikien yhteiskuvan ja länttäsin postimerkit kuoriin jne. Kaikki kasassa, paitsi pari pakettia, jotka veimme tänään. Joulu on nyt melkolailla kasassa. Kuusi saapuu lauantaina vakitoimittajaltamme, joka varaa meille kuusimetrisen kuusen. Mahtuu sopivasti olkkariin.
Nyt vielä kun saan tuon yhden kirjan pois alta, niin alkaa helpottaa. On jo kovasti myöhässä, kun en ole saanut sitä varausten vuoksi uusittua. Tämä siis:
Ou vau, tosi makeen olonen tarina! Tää haluu kanssa lukee sen, ja sitten joskus ehkä kattoo ton leffankin. Mutta kirja aina ensin. Täytyy mennäkin heti varaamaan kirjastosta...
VastaaPoistaLasten kanssa on muuten todellakin ihana keskustella henkisistä asioista etenkin silloin, kun he ovat niin pieniä ettei ympäristö ole vielä saanut iskostettua heihin nk. yleistä käsitystä.
Se on kyllä mielenkiintoinen. Kertoo siitä, miten satunnainen hyvä teko vaikuttaa useassa samojen ihmisten elämissä.
PoistaPienet on ihania :D