Halipäivä

En ole kova halaamaan ihmisiä. Kuitenkin iän myötä olen jonkin verran aktivoitunut silläkin saralla ja nykyään halaaminen sujuu jo suht luontevasti. Aistin kyllä ihmisestä, milloin hali ei ole hänelle mieleen jo ennen halaamaan ryhtymistä. Saatan nykyään myös kevyesti koskettaa toista ihmistä, jos tunnen hänen tarvitsevan sitä. Tämän olen oppinut siltä työkaverilta, jonka kanssa minulla on suhde :D

Tänään olen halannut kolmea ihmistä, mikä alkaa olla jo melkoinen saavutus. Minulle siis. Työpaikalla oli ns. joululounas, tosin välimerelliseen tapaan, ja siellä oli entinen luokanvalvojani, joka on nykyään meidän viraston työsuojelupäälliköitä. Melkoisen hauska sattuma. Ruokajonossa hän huomasi minut ja tuli halaamaan, toivottelimme jouluja.

Myöhemmin eräs vahtimestareistamme tuli tervehtimään meitä, hän on ainut naispuolinen vahtimestarimme, ja taas halattiin. Keskustelimme myös siitä, onko seksuaalista häirintää, jos työtoverit pyytävät riisuutumaan (ulkovaatteista). Päättelimme, ettei olisi.

Töistä lähdettyäni kipitin tapaamaan erästä keskustelupalstaystävää ja koska viime tapaamisesta oli aikaa, halasimme. Oli hauska nähdä hänet, vaikkakin hyvin pikaisesti, sillä molemmilla oli kiire kotiin joulupuuhiin. Juttelemme varmasti enemmän seuraavassa palstatapaamisessa :)

Oikeasti halaaminen on mukavaa, enkä enää ihmettele kun niin moni nuori halaa ystäviään heitä tavatessaan. Halaamisesta saa energiaa :)

Loppukevennyksenä erään aiemman työkaverini FB-seinältä bongattu päivän kysymys: 'Voinko kuivattaa pyykkini kirjastossa?'. Vastaus kuului: 'Valitettavasti ei'. Kaikkea asiakkaat keksivätkin kysyä :D

Loppuun piisi, joka on alkanut vainota. Se soi päässä ja ties missä.