tiistai 16. lokakuuta 2012

Työrauha

Opinahjossamme on tällä viikolla syysloma, ei kursseja eikä asiakkaita häiritsemässä rauhaisaa työntekoa. Onneksi meillä riittää ns. sisähommia kuitenkin, ettei tarvitse aivan istua peukaloita pyörittelemässä keskenämme. Eilen meitä muisti kirjakauppias ja saimmekin ison laatikollisen uusia kirjoja. Ehdin tosin luetteloida ne jo ennen töistälähtöä, joten tänään pääsin suosikkihommaani eli muovittamaan.

Oi, miten pidänkään muovittamisesta! Puhdas lappu uutuuttaan nitisevän kirjan selkään, puhdas uusi muovi  ja askartelua. Ah, mikä nautinto! En sentään ehtinyt aivan kaikkia vielä muovittaa, vaan säästin huomiseksi ne kurjimmat eli kansipaperilliset ja yhdeksän kappaletta samaa laulukirjaa :P Tuskin maltan nukkua ensi yönä!

Lisäksi huomenna illalla menemme koko perheen voimin Sirkus Finlandiaan katsomaan esitystä. Mies ja pojat olivat hieman nyreissään, kun muistelin lapsuuteni sirkuskokemusta. Ollessani 3- tai 4-vuotias vei kahdeksan vuotta vanhempi veljeni minut pummilla sirkukseen norsuteltan kautta. Vieläkin muistan sen norsunlannan hajun, muuta en siitä päivästä muistakaan. Pitäsikin kysäistä, muistaako veli?


4 kommenttia:

  1. Koulukirjat oli aina hienoja kun ne kiilteli uutuuttaan. Silloin sitä vannoi opiskelevansa ahkerasti ja tunnollisesti, mikä kyllä onnistuikin vaihtelevalla menestyksellä. Ammattikouluun mentäessä oli masentavaa saada järjetön kasa A4:sen kokoisia vihkoja, kaikki kun kirjoitettiin ylös. Perusteena oli se että talonrakennuspuoli kehittyy niin kovaa vauhtia ettei kirjoja ole järkeä tehdä, sillä ne ovat ilmestyessään täynnä vanhaa tietoa. Muutama aineopin kirja, ammattipiirtämisestä yksi opus, raudoitustekniikka ja matikan kirja, siinä ne taisi kaikki kirjat olla. O tempores o mores, nyt varmaan kaikki hoituu netissä :O

    VastaaPoista
  2. Monisteniput ovat todella raivostuttavia.

    VastaaPoista
  3. Kirjojen muovittaminen on yllättävän rentouttavaa työtä, kun saa keskittyä täydellisen tekemiseen :) Harmi vain, ettei sitä työtä ole ollut tarjolla muutamaan vuoteen.

    Monisteniput voivat olla raivostuttavia myös opettajan näkökulmasta. Joitakin kursseja muinoin vetäneenä tiedän, että niiden koostaminen voi olla aika suuritöistä. Jostakin syystä aiemman opettajan monisteista ei ainakaan minulle ollut silloin apua, koska ne olivat täyttä sekasotkua. Tai sitten hän oli niitä ihmisiä, joka periaatteesta ei halua antaa työnsä tuloksia eli niitä kunnollisia, oikeita monisteita toisen käyttöön.

    VastaaPoista

Jätähän puumerkkisi, kun tänne asti luit :)