Kaikenlaista hupsutusta

Perjantaina vietimme työpaikalla erään kauanpalvelleen henkilön eläkejuhlia ja oli varsin rattoisaa. Taas kertaalleen voi sanoa,  että humanisteilla on parhaat kemut. Päivänsankari oli leiponut aivan ihanaa porkkanakakkua ja muutakin oli tarjolla.  

Eilen meillä oli jälleen jokavuotiset Elojuhlat ystäville. Nämä olivat jo luultavasti 30nnet, vähän laskutavasta riippuen. Joka tapauksessa aika monennet.

On kiva nähdä vanhoja kavereita, joista osa on ollut mukana omassa elämässäni jo peruskoulu- ja lukioajoilta saakka.  Kaikki olemme vanhenneet, ensimmäiset vauvat kasvattavat jo omiaan ja meillä alkaa olla vanhusten vaivoja,  kuten verenpainetta ja muuta mukavaa.  

Söimme hyvin, grillasimme kanaa, nautaa ja possua sekä vegepihvejä, myös vihanneksia,  ja jälkkäriksi olin leiponut marjapiirakkaa,  jossa oli valkoherukkaa ja karviaisia. 

Grilli- ja ruokakuvat otti eräs ystävä.

Toki edelleen olemme hiukan hassuja ja eräskin pariskunta on hankkinut kolme lemmikkikanaa, joista riittää tarinaa. Kuulemma niillä on ihan omat valjaat kävelyretkiä varten. (Meillähän ei ole edes kissalla valjaita.. )

Katselin torstai-iltana Netflixistä juuri ilmestyneen Torstain murhakerho-elokuvan, joka oli erittäin hauska.  Todella hyvät näyttelijät kantoivat koko leffan upeasti. 

Nyt katselen Siriuksen kanssa Areenasta uutta tanskalaista sarjaa Sukupolvien salaisuus. 

Tunnettuja ihmisiä

Meinasin osallistua tähän elokuun haasteeseen Kristiinan blogista, mutta aloin miettiä keitähän kaikkia sitä on tullut tavattuakaan ja kenestä olisi kuvakin tallessa. Näitähän on siis tasan yksi, kuvassa olen minä ystäväni ja Alexandra Pascalidoun kera kauan sitten Göteborgissa. Toki työn puolesta olen tavannut moniakin tunnettuja ihmisiä ja näistä voin sanoa, että Nikita Fouganthine (Juha Valjakkala) oli todella pelottava kun taas Volvo-Markkanen oli oikein mukava herra, samoin kuin Pedro Hietanen. 

Taidan siis kertoa vain hassun pienen tarinan siitä, kun tapasin työn merkeissä erään suomalaisen näyttelijän eli Tarmo Ruubelin. Hän esitti aikoinaan elokuvassa Iskelmäprinssi 'paha poika' Ramia ja oli ah niin komea silloisen nuoren neidon mielestä. (Myöhemmin hän seurusteli hyvän ystäväni kämppiksen kanssa hetken, olin vähän kade.)   

Mutta siis Tarmo tuli käymään työpaikallani ja lainasi läjän Avotakka-lehtiä televisiotöitään varten. Siinä niitä lainaillessani jutustelin niitä näitä ja tajusin, että hei tämähän on se ihana tyyppi ja sitten menikin ihan pasmat sekaisin. Muistaakseni sanoin hänelle, että hei olit siinä leffassa silloin ysärin alussa ja että kävin katsomassa sen pariinkin kertaan (*köh*). Hän punastui jostain syystä myös ja myönsi syyllisyytensä ja sanoin sitten hätäpäissäni, että elokuvassa esiintynyt Mart Sander oli kyllä todella hieno laulaja. (Voi Herra.)

No siis juu. Taisimme olla molemmat yhtä noloja tiskin molemmin puolin. 

Youtubesta löytyy myös pätkä leffasta sekä traileri, jos kiinnostaa

Hiljaista on

Tämä on tässä siksi, että Gabriel on nuorimmaisen kolmas nimi.

Eilen kippasimme nuorimmaisen Tampereelle. Kävimme syömässä ja ruokakaupassa lapsen ja hänen kämppiksensä kanssa. Mukava nuori hänkin. Mutta todellakin nyt on hiljaista kotona, mies sanoikin, että 28 vuotta meitä on ollut useampi kuin kaksi ihmistä ja kissa kotona. 

Ikean hai näyttää järkyttyneeltä

Erikoisen näköinen taivas

Ensimmäinen viikko töissä meni rattoisasti.  Asiakkaiden vähyyden vuoksi piti välillä keksiä tekemistä, joten tutustuin uuteen lainaussysteemiimme youtube-videoita katsomalla. 

Torstaina olin ammattiyhdistyksen järjestämällä päivällisristeilyllä Helsingin edustalla, oli oikein kivaa.  Aloin jutella erään ikäiseni naisen kanssa ja siinähän se kaksi ja puoli tuntia hurahti.

Kruunusillat

Kauppatorin rantaan

Matkalla Kauppatorilta metroon näimme ohimennen myös Taiteiden yön pääesityksen Pedaleando Hacia El Cielon ja olihan se hieno.  

Siellä ovat, yläilmoissa

Perjantain henkilökuntakokouskin meni mukavasti ja saimme kakkuakin, kun eräs 40 vuotta palvellut henkilö kahvitteli meidät.  

Tänään ehdimme käydä Puuilossa ja puutarhakaupassa, mies korjasi mun fillarin sillä aikaa kun imuroin. Pesin pyykkiä ja silitin vanhat ja kohta pääsee saunaan. Huomenna taas arki. 

Voisin liittyä intiaaniheimoon :D

Kesälaitumet ovat jälleen ohitse

Loppuu ne pitkätkin lomat, vaikka ei uskoisi. Olipa metka kesä ensinnäkin säällisesti; ensin normi-kesäsäätä hetki, sen jälkeen kahden viikon vedenpaisumus ja sitten kolmen viikon helle (alkoi jo riittää minullekin). Elokuun alkaessa sää vaihtui taas heti syksyiseksi kuin napista painamalla (ehkä joku muistaa vanhan AkuAnkka-pätkiksen). Mökkimme on eräänlaisessa lahdessa sen toisella syrjällä ja lahtea vastapäätä sijaitsee isohko saari eli meillä on sellainen mökkikylä lahdelmassa. Viime kesänä joka mökillä oli jatkuvasti ihmisiä, mutta tänä kesänä oli yllättävän hiljaista. Eniten näin saarimökkiläisiä, joilla on venepaikkaoikeus meidän rannassa. Omituista on se. 

Ajelin tänään kotiin kakkoskuskin säestäessä satunnaisesti naukuen. Loppumatkasta kuulosti jo vähän kyllästyneeltä ja kovaääniseltä moulta. Siinä vaiheessa kyllä kyllästytti jo minuakin se moottoritie, joka ei ollut edes kuuma. Tuulinen oli kyllä. 

Ensi viikonloppuna ja seuraavana matka käy Tampereelle, arvatenkin pääsemme tutustumaan paikalliseen Ikeaan. Vielä pitäisi ehtiä tilaamaan ylioppilaan kiitoskortit ennen kuin hän kokonaan siirtyy kauaspois näiltä nurkilta, joten pitänee ruveta siihen hommaan. 

Syksyksi onkin jo taas ystävän kanssa hankittu keikkaliput. Allaoleva pumppu tulee tännepäin, joten pitäähän sitä mennä katsomaan. 

 

 

 

Hellepäivän iltana

Ajattelin kirjoittaa pikaisesti pienen päivittelyn saunaa odotellessa.  

Lomaa on mennyt jo kuukausi ja jäljellä on vielä melkein toinen. Aloitin lomani käymällä ystävien kanssa Tallinnassa yön yli reissussa. Oli oikein mukavaa,  kävimme Karnaluksissa käsityöostoksilla, söimme hyvin ja kahvittelimme ihanien kakkujen kera. Kävimme myös Telliskivessä ja Kadriorgin puistossa sa, jälemmässä oli aivan ihana kahvila.  Laivamatkat ovat huonoin puoli Tallinnaan matkatessa,  kun en jaksa muutenkaan viettää aikaa ravintoloissa ja nyt osuimme sunnuntaina karaokepaikkaan istuksimaan. 

Tulimme juhannuksen jälkeen lauantaina mökille,  jossa oli keskimmäinen tyttöystävänsä kanssa ja esikoinenkin saapui parin päivän päästä. Nuorimmainen on viettänyt kesää kotona, hän muuttaa elokuussa Tampereelle. 

Ilmojen viiletessä poikaset lähtivät omiin koteihinsa ja mies, minä ja Sirius jäimme katsomaan,  kuinka vesisadetta riitti. Oli myös melkoisen kylmä, tuli aivan elävästi mieleen vuoden 1996 kesä, jolloin menimme naimisiin. Myös silloin heinäkuussa satoi ja oli 10 astetta plussaa.  

Kehitimme sadepäivien ratoksi sisäpuuhaa ja saimme yläkerran makuuhuoneen tapetoitua ja lattian maalattua. Yläkerran aulatilaan teimme nuorelleparille makuusopen telkkareineen kaikkineen. 

Aloitin myös pitkään suunnittelemani projektin eli tilkkupeitteen tekemisen, ajattelin sen tulevan päiväpeitteeksi. 

Kävimme myös tutustumassa Kuopion Ikeaan ja torilta ostin kalakukon ihan itselleni, mies kun ei ymmärrä sen päälle. 

Ylioppilasjuhlia vietettiin pienessä piirissä,  Helatorstai aiheutti vieraskato, mutta emme antaneet sen häiritä. Elokuussa nuorimmainen lähtee Tampereelle,  hän on vuokrannut asunnon ystävän kanssa,  mikä on minusta oikein hyvä.  Ystävä on tamperelainen, joten tuntee paikat. 

Vietimme sunnuntaina miehen ja keskimmäisen synttäreitä mansikkakakun merkeissä,  se oli oikein makoisaa. 

Kuvat on taas mikä mitenkin, saatte vähän niskalihasten liikuntaa. 

Mitähän tähänkin kirjoittaisi?

Niin, mitään ihmeitähän tänne Kattilaan ei kuulu. 

Nuorimmaisella alkoi yo-kirjoitukset viime viikolla äidinkielellä ja tällä viikolla jatkuu huomenna (pitkällä) matikalla ja perjantaina psykologialla, sitten on nekin ohitse ja voidaan ruveta jännittämään tuloksia. 

Pari viikkoa sitten kävin tuon abiturientin kanssa katsomassa Mickey17-elokuva, kun voitin liput ennakkonäytökseen. Pidimme molemmat elokuvasta kovasti toisin kuin Hesarin kriitikko (joka tuntuu olevan varsin erikoinen kaveri kritiikkiensä perusteella). Kuten saman ohjaajan aiempi Parasite-elokuva tämäkin käsitteli aihetta 'onko köyhän ihmisen ihmisarvo sama kuin rikkaan?' 

Robert Pattinson teki todella hienon roolisuorituksen Mickeynä

Viime viikolla kävin kahden entisen opiskelukaverin kanssa tsekkaamassa Ateneumin 'Rajojen rikkojat'-näyttelyn, joka sekin oli oikein hyvä. Käyn ehkä vielä uudestaankin, se on niin mukavaa Museokortin kanssa. Oli myös mukava vaihtaa kuulumisia. 

Tässä maalauksessa ihailimme erityisesti partakarvojen yksityiskohtia

Kotona pätkäisimme vanhasta pihlajasta huonokuntoisen latvan eli runko on nyt noin kolmen metrin korkuinen. Sirius toimi työnjohtajana ja pyöri pihalla meidän kanssamme ja tietysti kaikki ohikulkijat pysähtyivät kommentoimaan hommia. Eräs vanhempi pariskunta näki kissan ja rouva sanoi, että Sirius on niin mukava vieras, kun käy heidän pihallaan metsästämässä hiiriä. 

Sirius aurinkokeräimenä

Sunnuntaina leivoin Boston-kakkua, tuli hyvää. 

Vähän pääsi tummaksi, mutta ei se makua haitannut

Loppuun vielä Vöyrin pojat.

New achievement

Nimittäin tämä kirjoitus. Otsikko on scifi-kirjasarjasta, johon olen täysin koukussa. Ensimmäinen lukemani (=kuuntelemani) LitRPG ikinä ja niin hauska, nimittäin Dungeon Crawler Carl ja hänen kissansa Donut. Voin sanoa, että äänikirjat ovat todella hyvin äänitetty, voisi jopa sanoa lukijan esittävän hienosti kaikki eri henkilöt. Sarjalla on ihan oma fandom Redditissa enkä siis ole yksin mielipiteessäni. 

Olin viime viikon töissä paitsi perjantain, jonka pidin lomaa. Tämä järjestely siksi, että oli tarkoitus lähteä jonnekin reissuun kunhan nuorimmaisen kirjoitukset olisivat ohitse, mutta tämä ilmoittikin, ettei kiinnosta vaan haluaa mieluummin olla kotosalla. Eipä haittaa, voin pidellä muutamat päivät silloin tällöin ja toukokuun lopussa pitää vaikka juhlasiivousloman. Ai että kuulostaa rattoisalta! (no ei, kyllä keksin jo ainakin yhden lomantapaisen tyttökavereideni kesken)

Mitähän muuta? Leffassa olen käynyt myös, nuorimmaisen ja yhden kaverini kanssa kävimme katsomassa Nosferatun. Ihan ookoo, mutta koska mussa on jokin valuvika kauhun suhteen niin en kyllä saanut mitään pelkoviboja. Hienosti kuvattu, oikein hyvä puvustus ja Lily Rose Depp oli erittäin hyvä roolissaan. Nykyään mulla on myös jokin hellä kohta Aaron Taylor-Jonesin kohdalla, joten pidin myös hänen suorituksestaan perheensä menettävänä puolisona ja isänä. Nicholas Hoult oli Nicholas Hoult. 

Viime viikolla oli tarkoitus mennä katsomaan uusi Kapteeni Amerikka nuorimmaisen ja kahden ystäväni kanssa, mutta nuorimmainen sairastui, joten menimme sitten naisporukassa ja olihan se taas sellainen rytinä, aivot narikkaan-leffa. Harrison Ford (jolle olen nykyään melkein sukua, kun tyttökaverin tytär oli Indiana Jonesissa extrana ja meikattavana Harrisonin viereisessä tuolissa) oli hyvä roolissaan. Setä jaksaa heilua. Tässä leffassa näimme taas Buckyn (<3), mutta vain lyhyesti. Tykkäsin myös Anthony Mackiesta Sam Wilsonin roolissa.

Leivontapuolella olen kokeillut viimeisessä Glorian ruoka&viini-lehdessä ollutta Pyhiinvaeltajan kakkua ja sepä onkin niin mahtavan hyvä, että olen tehnyt sitä jo kahdesti. 

Eka ja toka versio, jostain syystä blogger taas kääntää alemman kuvan. 

 Voin myös paljastaa, että pidän Erikan Ich komme-piisistä ihan tosi paljon.  Siis meidän euroviisusta. Olen ajatellut, että alkaisin kommentoida somessa kaikille Erikan lyttääjille piisin sanoin: " Let go ja anna tapahtuu, beibi vielä voit ittees rakastuu", mutta en ole vielä jaksanut. Ja nythän Suomella on vahvat mahdollisuudet voittaa myös Ruotsin Mellot, heh. Ainiin ja sitten on Viron Espresso macchiato, kaikkien kahvinjuojien hymni :D Myös mahtava Trump-parodia.

 

                                            Life is like spaghetti, it's hard until you make it

Koko perheen askarteluviikot

Meillä on viimeiset pari viikkoa vietetty koko perheen askarteluviikkoja, kun nuorimmainen ilmoitti haluavansa olla velho penkkareissa. Eikä kuka tahansa velho, vaan Gandalf. 

Sattumalta löysin heti seuraavana päivänä kolmen metrin pätkän harmaahkoa villakangasta kangaskaupan laarista ja siitä saatiin sekä viitta että hattu. Hattu oli huomattavasti hankalampi tapaus väkertää, mutta saatiin sekin tehtyä. Laukku löytyi työpaikan viereisestä uffasta ja kepin mies löysi metsästä ohiajaessaan. Torstaina minä, mies ja esikoinen olimme Vanhan kirkon puistossa (=Ruttopuistossa) katsomassa nuorten riemua. Penkkarit on aina yhtä liikuttava ja riemukas tapahtuma, sellainen toivon täyttämä hetki. 

 Onnistuin viime viikolla saamaan jonkinlaisen vatsapöpön, tiistaina meinasin pyörtyä ja oksentaa töissä ja lähdin kesken työpäivän kotiin ja olin myös keskiviikon kotona. Onneksi se meni sillä ohi, mutta jostain syystä tänään on ollut vähän halju olo vielä. 

Perjantaina kävin katsomassa ystävän kanssa Levottoman tuhkimon elokuvissa ja se oli meistä oikein hyvä. Ajankuvaus oli kohdillaan ja muutenkin onnistunut. Itse pidin siitä, että mukana oli aitoa kuvaa Dingon keikoilta, vaikka joku kriitikko sitä olikin kritisoinut kummalliseksi. Loppu osui jotenkin aika syvälle tunteisiin, olimme molemmat ystävän kanssa aika liikuttuneita. 

Eilen juhlistimme nuorimmaisen 19-vuotissyntymäpäivää käymällä syömässä Itiksen Itsuyaki-ravintolassa ja se olikin todella kiva kokemus. Nuori kehui susheja parhaiksi ikinä, lisäksi siellä oli teppanyaki-tiski (asiakas kerää itse lautaselleen raaka-aineet ja vie kokille paistettavaksi), joka oli todella hyvä, suuri salaattipöytä sekä friteerattuja ruokia ja ramen + nuudeliosio. Niin ja jälkkäripöytä. Oli kyllä asiakkaitakin, mutta jonotus toimi hienosti eikä kauan tarvinnut odotellakaan. Voin lämpimästi suositella isoon nälkään.

 

Leivoin toki myös laskiaispullia eilen ja kokeilimme Biscoff-keksitahnaa. Löysin sitä Normal-kaupasta vinot pinot ja nuorimmaisen iloksi ostin, minusta se on liian makeaa, mutta nuori tykkäsi. Karkkia meillä on vielä jonkin verran muutenkin, makeaa elämää taas.     

Kävin viikko sitten ystävän kanssa Tammisaaressa, onnistuimme bongaamaan kauniin auringonlaskun. 

Venus ja kuu