Kaikenlaista hupsutusta

Perjantaina vietimme työpaikalla erään kauanpalvelleen henkilön eläkejuhlia ja oli varsin rattoisaa. Taas kertaalleen voi sanoa,  että humanisteilla on parhaat kemut. Päivänsankari oli leiponut aivan ihanaa porkkanakakkua ja muutakin oli tarjolla.  

Eilen meillä oli jälleen jokavuotiset Elojuhlat ystäville. Nämä olivat jo luultavasti 30nnet, vähän laskutavasta riippuen. Joka tapauksessa aika monennet.

On kiva nähdä vanhoja kavereita, joista osa on ollut mukana omassa elämässäni jo peruskoulu- ja lukioajoilta saakka.  Kaikki olemme vanhenneet, ensimmäiset vauvat kasvattavat jo omiaan ja meillä alkaa olla vanhusten vaivoja,  kuten verenpainetta ja muuta mukavaa.  

Söimme hyvin, grillasimme kanaa, nautaa ja possua sekä vegepihvejä, myös vihanneksia,  ja jälkkäriksi olin leiponut marjapiirakkaa,  jossa oli valkoherukkaa ja karviaisia. 

Grilli- ja ruokakuvat otti eräs ystävä.

Toki edelleen olemme hiukan hassuja ja eräskin pariskunta on hankkinut kolme lemmikkikanaa, joista riittää tarinaa. Kuulemma niillä on ihan omat valjaat kävelyretkiä varten. (Meillähän ei ole edes kissalla valjaita.. )

Katselin torstai-iltana Netflixistä juuri ilmestyneen Torstain murhakerho-elokuvan, joka oli erittäin hauska.  Todella hyvät näyttelijät kantoivat koko leffan upeasti. 

Nyt katselen Siriuksen kanssa Areenasta uutta tanskalaista sarjaa Sukupolvien salaisuus. 

Tunnettuja ihmisiä

Meinasin osallistua tähän elokuun haasteeseen Kristiinan blogista, mutta aloin miettiä keitähän kaikkia sitä on tullut tavattuakaan ja kenestä olisi kuvakin tallessa. Näitähän on siis tasan yksi, kuvassa olen minä ystäväni ja Alexandra Pascalidoun kera kauan sitten Göteborgissa. Toki työn puolesta olen tavannut moniakin tunnettuja ihmisiä ja näistä voin sanoa, että Nikita Fouganthine (Juha Valjakkala) oli todella pelottava kun taas Volvo-Markkanen oli oikein mukava herra, samoin kuin Pedro Hietanen. 

Taidan siis kertoa vain hassun pienen tarinan siitä, kun tapasin työn merkeissä erään suomalaisen näyttelijän eli Tarmo Ruubelin. Hän esitti aikoinaan elokuvassa Iskelmäprinssi 'paha poika' Ramia ja oli ah niin komea silloisen nuoren neidon mielestä. (Myöhemmin hän seurusteli hyvän ystäväni kämppiksen kanssa hetken, olin vähän kade.)   

Mutta siis Tarmo tuli käymään työpaikallani ja lainasi läjän Avotakka-lehtiä televisiotöitään varten. Siinä niitä lainaillessani jutustelin niitä näitä ja tajusin, että hei tämähän on se ihana tyyppi ja sitten menikin ihan pasmat sekaisin. Muistaakseni sanoin hänelle, että hei olit siinä leffassa silloin ysärin alussa ja että kävin katsomassa sen pariinkin kertaan (*köh*). Hän punastui jostain syystä myös ja myönsi syyllisyytensä ja sanoin sitten hätäpäissäni, että elokuvassa esiintynyt Mart Sander oli kyllä todella hieno laulaja. (Voi Herra.)

No siis juu. Taisimme olla molemmat yhtä noloja tiskin molemmin puolin. 

Youtubesta löytyy myös pätkä leffasta sekä traileri, jos kiinnostaa

Hiljaista on

Tämä on tässä siksi, että Gabriel on nuorimmaisen kolmas nimi.

Eilen kippasimme nuorimmaisen Tampereelle. Kävimme syömässä ja ruokakaupassa lapsen ja hänen kämppiksensä kanssa. Mukava nuori hänkin. Mutta todellakin nyt on hiljaista kotona, mies sanoikin, että 28 vuotta meitä on ollut useampi kuin kaksi ihmistä ja kissa kotona. 

Ikean hai näyttää järkyttyneeltä

Erikoisen näköinen taivas

Ensimmäinen viikko töissä meni rattoisasti.  Asiakkaiden vähyyden vuoksi piti välillä keksiä tekemistä, joten tutustuin uuteen lainaussysteemiimme youtube-videoita katsomalla. 

Torstaina olin ammattiyhdistyksen järjestämällä päivällisristeilyllä Helsingin edustalla, oli oikein kivaa.  Aloin jutella erään ikäiseni naisen kanssa ja siinähän se kaksi ja puoli tuntia hurahti.

Kruunusillat

Kauppatorin rantaan

Matkalla Kauppatorilta metroon näimme ohimennen myös Taiteiden yön pääesityksen Pedaleando Hacia El Cielon ja olihan se hieno.  

Siellä ovat, yläilmoissa

Perjantain henkilökuntakokouskin meni mukavasti ja saimme kakkuakin, kun eräs 40 vuotta palvellut henkilö kahvitteli meidät.  

Tänään ehdimme käydä Puuilossa ja puutarhakaupassa, mies korjasi mun fillarin sillä aikaa kun imuroin. Pesin pyykkiä ja silitin vanhat ja kohta pääsee saunaan. Huomenna taas arki. 

Voisin liittyä intiaaniheimoon :D

Kesälaitumet ovat jälleen ohitse

Loppuu ne pitkätkin lomat, vaikka ei uskoisi. Olipa metka kesä ensinnäkin säällisesti; ensin normi-kesäsäätä hetki, sen jälkeen kahden viikon vedenpaisumus ja sitten kolmen viikon helle (alkoi jo riittää minullekin). Elokuun alkaessa sää vaihtui taas heti syksyiseksi kuin napista painamalla (ehkä joku muistaa vanhan AkuAnkka-pätkiksen). Mökkimme on eräänlaisessa lahdessa sen toisella syrjällä ja lahtea vastapäätä sijaitsee isohko saari eli meillä on sellainen mökkikylä lahdelmassa. Viime kesänä joka mökillä oli jatkuvasti ihmisiä, mutta tänä kesänä oli yllättävän hiljaista. Eniten näin saarimökkiläisiä, joilla on venepaikkaoikeus meidän rannassa. Omituista on se. 

Ajelin tänään kotiin kakkoskuskin säestäessä satunnaisesti naukuen. Loppumatkasta kuulosti jo vähän kyllästyneeltä ja kovaääniseltä moulta. Siinä vaiheessa kyllä kyllästytti jo minuakin se moottoritie, joka ei ollut edes kuuma. Tuulinen oli kyllä. 

Ensi viikonloppuna ja seuraavana matka käy Tampereelle, arvatenkin pääsemme tutustumaan paikalliseen Ikeaan. Vielä pitäisi ehtiä tilaamaan ylioppilaan kiitoskortit ennen kuin hän kokonaan siirtyy kauaspois näiltä nurkilta, joten pitänee ruveta siihen hommaan. 

Syksyksi onkin jo taas ystävän kanssa hankittu keikkaliput. Allaoleva pumppu tulee tännepäin, joten pitäähän sitä mennä katsomaan.