Pöllöllä oli joku porkkanaotsikko, joten käytänpä minäkin sitä. Olen taas alkanut tehdä eväsruokia viikolle ja yksi helppo on punainen linssi-porkkana-inkiväärisosekeitto. Lauantaiaamuna kävimme miehen kanssa kaupassa ja ostin kilon pussin porkkanoita ensinnäkin tuota sosekeittoa varten, mutta myös siskonmakkarakeittoa varten. Kotona mies tunki porkkanoita jääkaapin juureslaatikkoon, koska siellä oli jo aiemmilta ostosreissuilta puolitoista kiloa tätä kaikkien suosikkijuuresta. Porkkanassa löytyy siis.
Viime viikolla kävin kahdesti elokuvissa yksin, koska leffakavereilla oli muita juttuja ja pelkäsin noiden menevän pois ohjelmistosta. Ensin kävin keskiviikkona katsomassa The Salt Path-nimisen leffan, jonka pääosissa oli Gillian Andersson ja Jason Isaacs, eli pari meikäläisen suosikkinäyttelijää. Joskus kauan sitten olin jopa jäsenenä Jsaon Isaacsin fanisivuilla (The Lost girls) ja edelleen pyrin siis näkemään hänen töitään milloin mahdollista. Tästä elokuvasta en tiennyt juuri mitään, myöhemmin luin sen perustuvan tositarinaan, joka tosin ilmeisesti onkin keksitty juttu. Eipä haitannut siinä Luoteis-Englannin ihania maisemia (ja Jasonia) katsellessa moiset pikkuseikat. Sen sijaan iski aivan hillitön halua lähteä vaellukselle joskus lähitulevaisuudessa, mutta taitaa jäädä haaveeksi.
Perjantain elokuvana oli vuorostaan Jodie Fosterin tähdittämä Yksityinen elämä, ranskalaistunut amerikkalaispsykologi alkaa selvittää asiakkaansa itsemurhaa epäillen sitä tämän miehen tekemäksi. Siinä sivussa käydään visiitillä entisessä elämässä ja lopuksi lähennytään sekä ex-miehen että pojan perheen kanssa. Pidin tästäkin kovasti.
Aloin parisen viikkoa sitten neuloa itselleni hametta, kun löysin vaatehuoneesta pussillisen lankoja, joista olin aikonut tehdä villatakin, mutta kun niitä alkaa olla jo aika riittävästi niin päätinkin tehdä hameen. Neuloessa olen taas katsellut kaiken mahdollisen televisiosta. Viime viikolla katsoin seitsemännen kauden Outlander-sarjasta (HBO) ja sitten His&Hers-sarjan Netflixistä, se oli varsin hyvä enkä arvannut konnaakaan oikein (kerrankin). Viikonloppu menikin Steal-sarjan (PrimeVideo) parissa, joka oli viihdyttävä mutta epäuskottava ja oikean konnankin arvasin jo kolmannessa jaksossa. Outlander-sarjan kirjat olen lukenut melkein kaikki, tosin muistelen tuon seiskan kohdalla lopetelleeni senkin, kun en oikein enää jaksanut ja sarjassakin alkoi jo mulla mennä ihmiset sekaisin. Joten kiitos vain Pöllölle uudesta sarjaehdotuksesta, pitää laittaa se tänään katsantoon.
Sain vihdoin jo alkukuusta alkamani Draculan äänikirjaversion loppuun (jeesus..) ja olen lukenut pari Viveca Stenin Åren murhaa, ne ovat aina nopeita.
Olen yrittänyt myydä miehelle ajatusta 30-vuotishääpäiväreissusta elokuun alkuun ja nyt ehkä olen saanut hänet suostuteltua Lontoon reissuun. Miehen toiveena oli isompi hotellihuone kuin silloin aikoinaan häämatkalla, sillä hotellihuone oli hyvin pieni eli esimerkiksi jos halusi kylpyhuoneen lavuaarissa pestä kasvot, niin piti avata ovi, jotta mahtui kumartumaan.
Mitään erikoisempaa ei ole viime aikoina tapahtunut. Tänä aamuna tosin päätin, että nyt on nuhat loppu ja aloitin aamun vesijuoksulla, jonka jälkeen kävin kotona aamupalalla ja lähdin töihin.
