Loppuu ne pitkätkin lomat, vaikka ei uskoisi. Olipa metka kesä ensinnäkin säällisesti; ensin normi-kesäsäätä hetki, sen jälkeen kahden viikon vedenpaisumus ja sitten kolmen viikon helle (alkoi jo riittää minullekin). Elokuun alkaessa sää vaihtui taas heti syksyiseksi kuin napista painamalla (ehkä joku muistaa vanhan AkuAnkka-pätkiksen). Mökkimme on eräänlaisessa lahdessa sen toisella syrjällä ja lahtea vastapäätä sijaitsee isohko saari eli meillä on sellainen mökkikylä lahdelmassa. Viime kesänä joka mökillä oli jatkuvasti ihmisiä, mutta tänä kesänä oli yllättävän hiljaista. Eniten näin saarimökkiläisiä, joilla on venepaikkaoikeus meidän rannassa. Omituista on se.
Ajelin tänään kotiin kakkoskuskin säestäessä satunnaisesti naukuen. Loppumatkasta kuulosti jo vähän kyllästyneeltä ja kovaääniseltä moulta. Siinä vaiheessa kyllä kyllästytti jo minuakin se moottoritie, joka ei ollut edes kuuma. Tuulinen oli kyllä.
Ensi viikonloppuna ja seuraavana matka käy Tampereelle, arvatenkin pääsemme tutustumaan paikalliseen Ikeaan. Vielä pitäisi ehtiä tilaamaan ylioppilaan kiitoskortit ennen kuin hän kokonaan siirtyy kauaspois näiltä nurkilta, joten pitänee ruveta siihen hommaan.
Syksyksi onkin jo taas ystävän kanssa hankittu keikkaliput. Allaoleva pumppu tulee tännepäin, joten pitäähän sitä mennä katsomaan.
Ajattelin kirjoittaa pikaisesti pienen päivittelyn saunaa odotellessa.
Lomaa on mennyt jo kuukausi ja jäljellä on vielä melkein toinen. Aloitin lomani käymällä ystävien kanssa Tallinnassa yön yli reissussa. Oli oikein mukavaa, kävimme Karnaluksissa käsityöostoksilla, söimme hyvin ja kahvittelimme ihanien kakkujen kera. Kävimme myös Telliskivessä ja Kadriorgin puistossa sa, jälemmässä oli aivan ihana kahvila. Laivamatkat ovat huonoin puoli Tallinnaan matkatessa, kun en jaksa muutenkaan viettää aikaa ravintoloissa ja nyt osuimme sunnuntaina karaokepaikkaan istuksimaan.
Tulimme juhannuksen jälkeen lauantaina mökille, jossa oli keskimmäinen tyttöystävänsä kanssa ja esikoinenkin saapui parin päivän päästä. Nuorimmainen on viettänyt kesää kotona, hän muuttaa elokuussa Tampereelle.
Ilmojen viiletessä poikaset lähtivät omiin koteihinsa ja mies, minä ja Sirius jäimme katsomaan, kuinka vesisadetta riitti. Oli myös melkoisen kylmä, tuli aivan elävästi mieleen vuoden 1996 kesä, jolloin menimme naimisiin. Myös silloin heinäkuussa satoi ja oli 10 astetta plussaa.
Kehitimme sadepäivien ratoksi sisäpuuhaa ja saimme yläkerran makuuhuoneen tapetoitua ja lattian maalattua. Yläkerran aulatilaan teimme nuorelleparille makuusopen telkkareineen kaikkineen.
Aloitin myös pitkään suunnittelemani projektin eli tilkkupeitteen tekemisen, ajattelin sen tulevan päiväpeitteeksi.
Kävimme myös tutustumassa Kuopion Ikeaan ja torilta ostin kalakukon ihan itselleni, mies kun ei ymmärrä sen päälle.
Ylioppilasjuhlia vietettiin pienessä piirissä, Helatorstai aiheutti vieraskato, mutta emme antaneet sen häiritä. Elokuussa nuorimmainen lähtee Tampereelle, hän on vuokrannut asunnon ystävän kanssa, mikä on minusta oikein hyvä. Ystävä on tamperelainen, joten tuntee paikat.
Vietimme sunnuntaina miehen ja keskimmäisen synttäreitä mansikkakakun merkeissä, se oli oikein makoisaa.
Kuvat on taas mikä mitenkin, saatte vähän niskalihasten liikuntaa.
Nuorimmaisella alkoi yo-kirjoitukset viime viikolla äidinkielellä ja tällä viikolla jatkuu huomenna (pitkällä) matikalla ja perjantaina psykologialla, sitten on nekin ohitse ja voidaan ruveta jännittämään tuloksia.
Pari viikkoa sitten kävin tuon abiturientin kanssa katsomassa Mickey17-elokuva, kun voitin liput ennakkonäytökseen. Pidimme molemmat elokuvasta kovasti toisin kuin Hesarin kriitikko (joka tuntuu olevan varsin erikoinen kaveri kritiikkiensä perusteella). Kuten saman ohjaajan aiempi Parasite-elokuva tämäkin käsitteli aihetta 'onko köyhän ihmisen ihmisarvo sama kuin rikkaan?'
Robert Pattinson teki todella hienon roolisuorituksen Mickeynä
Viime viikolla kävin kahden entisen opiskelukaverin kanssa tsekkaamassa Ateneumin 'Rajojen rikkojat'-näyttelyn, joka sekin oli oikein hyvä. Käyn ehkä vielä uudestaankin, se on niin mukavaa Museokortin kanssa. Oli myös mukava vaihtaa kuulumisia.
Tässä maalauksessa ihailimme erityisesti partakarvojen yksityiskohtia
Kotona pätkäisimme vanhasta pihlajasta huonokuntoisen latvan eli runko on nyt noin kolmen metrin korkuinen. Sirius toimi työnjohtajana ja pyöri pihalla meidän kanssamme ja tietysti kaikki ohikulkijat pysähtyivät kommentoimaan hommia. Eräs vanhempi pariskunta näki kissan ja rouva sanoi, että Sirius on niin mukava vieras, kun käy heidän pihallaan metsästämässä hiiriä.
Nimittäin tämä kirjoitus. Otsikko on scifi-kirjasarjasta, johon olen täysin koukussa. Ensimmäinen lukemani (=kuuntelemani) LitRPG ikinä ja niin hauska, nimittäin Dungeon Crawler Carl ja hänen kissansa Donut. Voin sanoa, että äänikirjat ovat todella hyvin äänitetty, voisi jopa sanoa lukijan esittävän hienosti kaikki eri henkilöt. Sarjalla on ihan oma fandom Redditissa enkä siis ole yksin mielipiteessäni.
Olin viime viikon töissä paitsi perjantain, jonka pidin lomaa. Tämä järjestely siksi, että oli tarkoitus lähteä jonnekin reissuun kunhan nuorimmaisen kirjoitukset olisivat ohitse, mutta tämä ilmoittikin, ettei kiinnosta vaan haluaa mieluummin olla kotosalla. Eipä haittaa, voin pidellä muutamat päivät silloin tällöin ja toukokuun lopussa pitää vaikka juhlasiivousloman. Ai että kuulostaa rattoisalta! (no ei, kyllä keksin jo ainakin yhden lomantapaisen tyttökavereideni kesken)
Mitähän muuta? Leffassa olen käynyt myös, nuorimmaisen ja yhden kaverini kanssa kävimme katsomassa Nosferatun. Ihan ookoo, mutta koska mussa on jokin valuvika kauhun suhteen niin en kyllä saanut mitään pelkoviboja. Hienosti kuvattu, oikein hyvä puvustus ja Lily Rose Depp oli erittäin hyvä roolissaan. Nykyään mulla on myös jokin hellä kohta Aaron Taylor-Jonesin kohdalla, joten pidin myös hänen suorituksestaan perheensä menettävänä puolisona ja isänä. Nicholas Hoult oli Nicholas Hoult.
Viime viikolla oli tarkoitus mennä katsomaan uusi Kapteeni Amerikka nuorimmaisen ja kahden ystäväni kanssa, mutta nuorimmainen sairastui, joten menimme sitten naisporukassa ja olihan se taas sellainen rytinä, aivot narikkaan-leffa. Harrison Ford (jolle olen nykyään melkein sukua, kun tyttökaverin tytär oli Indiana Jonesissa extrana ja meikattavana Harrisonin viereisessä tuolissa) oli hyvä roolissaan. Setä jaksaa heilua. Tässä leffassa näimme taas Buckyn (<3), mutta vain lyhyesti. Tykkäsin myös Anthony Mackiesta Sam Wilsonin roolissa.
Leivontapuolella olen kokeillut viimeisessä Glorian ruoka&viini-lehdessä ollutta Pyhiinvaeltajan kakkua ja sepä onkin niin mahtavan hyvä, että olen tehnyt sitä jo kahdesti.
Eka ja toka versio, jostain syystä blogger taas kääntää alemman kuvan.
Voin myös paljastaa, että pidän Erikan Ich komme-piisistä ihan tosi paljon. Siis meidän euroviisusta. Olen ajatellut, että alkaisin kommentoida somessa kaikille Erikan lyttääjille piisin sanoin: " Let go ja anna tapahtuu, beibi vielä voit ittees rakastuu", mutta en ole vielä jaksanut. Ja nythän Suomella on vahvat mahdollisuudet voittaa myös Ruotsin Mellot, heh. Ainiin ja sitten on Viron Espresso macchiato, kaikkien kahvinjuojien hymni :D Myös mahtava Trump-parodia.
Life is like spaghetti, it's hard until you make it
Meillä on viimeiset pari viikkoa vietetty koko perheen askarteluviikkoja, kun nuorimmainen ilmoitti haluavansa olla velho penkkareissa. Eikä kuka tahansa velho, vaan Gandalf.
Sattumalta löysin heti seuraavana päivänä kolmen metrin pätkän harmaahkoa villakangasta kangaskaupan laarista ja siitä saatiin sekä viitta että hattu. Hattu oli huomattavasti hankalampi tapaus väkertää, mutta saatiin sekin tehtyä. Laukku löytyi työpaikan viereisestä uffasta ja kepin mies löysi metsästä ohiajaessaan. Torstaina minä, mies ja esikoinen olimme Vanhan kirkon puistossa (=Ruttopuistossa) katsomassa nuorten riemua. Penkkarit on aina yhtä liikuttava ja riemukas tapahtuma, sellainen toivon täyttämä hetki.
Onnistuin viime viikolla saamaan jonkinlaisen vatsapöpön, tiistaina meinasin pyörtyä ja oksentaa töissä ja lähdin kesken työpäivän kotiin ja olin myös keskiviikon kotona. Onneksi se meni sillä ohi, mutta jostain syystä tänään on ollut vähän halju olo vielä.
Perjantaina kävin katsomassa ystävän kanssa Levottoman tuhkimon elokuvissa ja se oli meistä oikein hyvä. Ajankuvaus oli kohdillaan ja muutenkin onnistunut. Itse pidin siitä, että mukana oli aitoa kuvaa Dingon keikoilta, vaikka joku kriitikko sitä olikin kritisoinut kummalliseksi. Loppu osui jotenkin aika syvälle tunteisiin, olimme molemmat ystävän kanssa aika liikuttuneita.
Eilen juhlistimme nuorimmaisen 19-vuotissyntymäpäivää käymällä syömässä Itiksen Itsuyaki-ravintolassa ja se olikin todella kiva kokemus. Nuori kehui susheja parhaiksi ikinä, lisäksi siellä oli teppanyaki-tiski (asiakas kerää itse lautaselleen raaka-aineet ja vie kokille paistettavaksi), joka oli todella hyvä, suuri salaattipöytä sekä friteerattuja ruokia ja ramen + nuudeliosio. Niin ja jälkkäripöytä. Oli kyllä asiakkaitakin, mutta jonotus toimi hienosti eikä kauan tarvinnut odotellakaan. Voin lämpimästi suositella isoon nälkään.
Leivoin toki myös laskiaispullia eilen ja kokeilimme Biscoff-keksitahnaa. Löysin sitä Normal-kaupasta vinot pinot ja nuorimmaisen iloksi ostin, minusta se on liian makeaa, mutta nuori tykkäsi. Karkkia meillä on vielä jonkin verran muutenkin, makeaa elämää taas.
Kävin viikko sitten ystävän kanssa Tammisaaressa, onnistuimme bongaamaan kauniin auringonlaskun.
Vietimme miehen kanssa mukavaa parisuhdeaikaa vetämällä ja mankeloimalla melkoisen pinon lakanoita, osa oli syksystä asti mankelointia odottaneita mökkilakanoita ja osa vasta joululta. Vaikka pidän mankeloinnista en saa yksin lakanoita vedettyä. Usein silitän pussilakanat, varsinkin jos niissä on sellaiset pöhköt nepparit, koska ne eivät kestä mankelointia.
Nykyään tiskikone ja pyykkikone odottavat välillä muutaman hetken käynnistystä sähkön hinnasta riippuen ja siksikin pyyhe- ja lakanapyykkiä on välillä jonkin verran, varsinkin näin joulun jälkeen, kun oli useampi ihminen sekä nukkumassa että peseytymässä. Ensi syksystä saattaa vesilasku pienentyä, kun teinikin muuttaa (toivon mukaan) Tampereelle opiskelemaan.
Pidin myös hauskaa siivoamalla ja järjestelemällä uudestaan kaksi laatikostoa, joissa on ollut kaikenlaista sälää. Viimeksi tein sen homman koronasulun aikaan, joten olivathan ne taas ehtineet sotkeentua. Löysin mm. kolme digikameraa, joista yksi toimii ja kaksi puhelinta kaikkine johtoineen. Toinen niistä on hurmaavan pieni nokialainen, jonka ostin muistaakseni silloin, kun menin nuorimmaisen jälkeen takaisin töihin eli noin 16 vuotta sitten. Siihen haluaisin uuden akun, mutta toisaalta se on 3G ja se verkko on ajettu alas. Ihan en ymmärrä sitäkään ratkaisua.
Löysin myös jo 30 vuotta sitten kuolleen isäni vanhan passin. Se on ilmeisesti kulkeutunut minulle äidin jäämistön mukana. Vien sen ehkä töihin turvaroskikseen.
Lauantaina mies otti parvekkeelta jouluvalot pois ja löysi ohimennen parvekkeen sohvatyynyjen välistä keskimmäisen pojan pipon. Se oli ainakin hyvin tuuletettu. Nyt pitää vain saada se jotenkin postiin huomenna eli menen ilmeisesti vanhan pääpostin kautta töihin.
Olen katsonut Handmaid's tale-sarjaa kuluneella viikolla ja se on ihan hyvä. Kirjasta pidin ehkä enemmän, mutta onhan toki tv-sarjassa enemmän tapahtumia. Luin myös joku ilta New York Times'in Vulture-liitteen artikkelin Neil Gaimania koskevista syytöksistä ja kyllä meni yöunet siitäkin. Olen aina pitänyt hänen kirjoistaan ja hän on vaikuttanut hyvältä ihmiseltä, mutta nyt tekisi mieli oksentaa, kun ajattelenkin mokomaa ukkelia. Olen niin pettynyt.
Ainiin, olen pahoillani, mutta pidän Erika Vikmanin viisusta aivan törkeästi :D Erityisesti kohta 'Voit vielä ittees rakastua' on aivan huippu.
Eilen ennen lattarituntia pukuhuoneessa oli niin tiivis tunnelma, että eräällä vanhemmalla rouvalla ja minulla osui peput vastakkain. Hän pyysi heti anteeksi (kuten minäkin) ja sanoin, että tunnelmahan on kuin vanhassa euroviisussa. Hän tiesi heti, että tarkoitin Pump pump'ia ja nauroimme.
Tänään kuuntelin taas aamulla julkistetun UMK-piisin. Tähän asti en ole ollut ihan varma yhdestäkään piisistä ja nyt tuntuu, että joko se on tämä Kultakutri tai sitten Erika, joka ilmestyy huomenna, vaikka en kummastakaan tykkää. Voisi sanoa, että huonoista pitää valita vähiten huonot. Eilinen 'Puppy' oli aivan typerä, jos ette ole kuunnelleet niin mitään ette ole menettäneet.
Olen ehkä joskus kertonut siitä, kun rouva Siitonen oli Helsingin pormestari? Hän tuli kadulla vastaan ja nyökkäilimme toisillemme, kuin vanhatkin tutut. Tajusin vasta metrossa, että sehän olikin pormestari, jota tervehdin. Hän varmaan ajatteli, että jossain kissanristiäisissä olemme kohdanneet. Ei tuo haitannut, kummallekin jäi varmaan hyvä mieli kohtaamisesta.
Aloitin kaikenlaisen urheilun uudestaan eli maanantaina kävin uimassa aamulla ennen töihin tuloa ja keskiviikkoisin töiden jälkeen olen menossa jo toista kertaa lattaritunnille. Helmikuun alussa jatkuu pilates tiistaisin. Pilatestunnit ovat tässä aikojen kuluessa lyhentyneet 90 minuutista 60:een ja siirtyneet ikävän myöhään eli klo 17 alun sijaan aloitamme nykyään 18.20, mutta en halua etsiä uutta (ryhmää) opettajaa, koska Pirkko on niin hyvä, joten kärsin.
Aloitin myös kevyen laskun vähähiilariseen diettiin (taas), koska olisi kiva saada sellainen 10-15 kiloa pois. Toinen syy on se, että toukokuussa on olettavasti yo-juhlat edessä ja pitää mahtua juhlamekkoon. En aio hankkia uutta. Nyt olen saanut joulukilot pois, mutta vielä on piparitaloa jäljellä, onneksi vain perustukset.
Olen myös lopettanut (toistaiseksi) salmiakin syönnin, koska marraskuun alussa sain verenpainelääkkeet. Eräänä päivänä herätessä huimasi niin, että piti ottaa seinästä tukea vessaan mennessä. Huvikseni mittasin verenpaineet kotona ja sain tulokseksi aika rajun 185/105. Menin samana päivänä työterveyteen, josta lähettivät EKG:hen (oli onneksi normaali) ja päivystyslääkäri lätkäisi reseptin käteen, joten sillä tiellä ollaan.
En ole vielä ehtinyt elokuviin tänä vuonna, mutta tv-sarjoja olen katsonut eli mm. Ylen Queen of fucking everything-sarjan kokonaisuudessaan. Se meinasi jäädä kesken heti ekan jakson puolivälissä, mutta juteltuani muiden katsojien (työkavereiden) kanssa jatkoin ja olihan se loppujen lopuksi oikein hyväkin. Pidin siitä, miten päähenkilö pysyy loppuun asti itsenään ja pidin erityisesti Kristo Salmisen rikollispomosta. Muutama henkilö oli todella rasittava, kuten oikeassakin elämässä.
Seuraavaksi voikin nyt ruveta jännittämään, kenestä tulee Suomen Euroviisuedustaja. Tähän asti ehdokkaat ovat aika .. surkeita.., mutta vielä on Erika jäljellä. Hieman hirvittää. Viime vuonna hieman harmitti, ettei tämä Pilvi Hämäläisen Mon cheri-versio ollut ehdolla.
